Elämä on ja vuodenvaihteen kuulumisia

 On pitänyt päivittää kuulumisia tänne niin montakertaa, mutta aina vain se on jäänyt. Välillä tuntuu, että ketä se kiinnostaa mitä kuluu. Toisella kertaa totean itselleni, että niinhän minäkin seuraan muita ihmisiä ja saan eräänlaista vertaistukea tai ainakin "vertaisajattelua" (hups, tulikohan ihan uusi sana keksittyä muilta. Ja haluan ehdottomasti, että blogikirjoittamista on. Joten pienen tauon jälkeen täällä ollaan. Blogitauollekin taitaa löytyä syytä kirjoituksesta. Kryptisin väliotsikoin mennään. Kuvat on nyt otettu Iphone 13 kännykälläni. Kameran kanssa kävelemiset ovat olleet vähäisiä.

                           1. Elämä on... ja vähän ikäasiaa

Se mitä elämä on, on suurikysymys, jonka äärellä ollaan melkein missä iässä tahansa. Olen tullut pohtineeksi elämän kulkua aina silloin tällöin täällä bloginkin puolella.  Ikäkriisejä olen kokenut oikeastaan kerran sellaisena, että muistan edelleen vahvasti miltä silloin tuntui. Tuo ikäkriisi oli pari vuotta kolmenkympin jälkeen. Silloin tuntui siltä, että tässäkö tämä elämä oli eikä tuntunut olevan oikein minkäänlaista näkymää tulevaisuuteen. Siitä selvittyäni onkin ollut tasaista putkea ja vuosikymmenet ovat vaihtuneet joskus vähän liiankin vauhdikkaasti.

Nyt on selkeästi jonkinlainen ikäjuttu menossa, ei ehkä sentään kriisin luokkaa.  Muutama sananen siihen liittyen seuraavaksi. Tämän vuoden alussa heti uuden vuoden vaihtumisen jälkeen istagramiini alkoi tulvia ehdolle seniorijumppaa!!! Minä, joka en ole tähän mennessä hetkeäkään osannut miettiä itseäni senioriksi, hämmennyin todella paljon, varsinkin, kun tuli ehdotuksia tuolijumpastakin!  Ja nyt some alkoi vääntää minua senioriksi. Tuli vain mieleen, onko google kuunnellut puolisoni kanssa käymääni keskustelua siitä, että meillä alkoi nyt eräänlainen juhlavuosi. Syystä, että meillä molemmilla tulee jälleen täydet kympit täyteen tänä vuonna. Sen mukaan ja jos somea on uskominen, meistä tulee senioreita tänä vuonna. Just tuossa hymähdeltiin (mies ei siis tiedä tästä senioriasiasta mitään, josta nyt kirjoitan), siis hymähdeltiin, että mehän ollaan vielä keski-ikäisiä tai oikeastaan "kokeneita" keski-ikäisiä. Enkä todellakaan väheksy sitä, että on senioreita ja mekin varmaan ollaan. Mutta voisi nuo luokittelut jättää sikseen. 

2. Kierrätystä monin tavoin, koska elämä on...

Olen pitänyt viime vuonna ihan vähän taukoa kierrätysasioissakin, esimerkiksi tilkkutöitä en ole juurikaan tehnyt. Mutta viime vuoden loppupuolella kierrättäminen on aktivoitunut eri tavoin. Olin pitkään miettinyt mitä teen muutamille paremmille laukuille, joita työelämän aikaan hankin. Ja nehän ovat olleet täysin käyttämättöminä jo vuosia. Niinpä selvitin missä ja miten voisin ne saada kiertoon. Oulun alueella markkinat ovat rajalliset. Koska oltiin edellisvuoden tapaan joulukuussa pari kertaa viikon reissua Etelä-Suomessa, kävin kysymässä Stockmannin Relovesta mahdollisuutta saada laukut myyntiin. Sitten toisella Helsingin käynnillä vein laukut myyntiin. Nehän myytiin heti, joten pitkäaikainen toiveeni saada ne eteenpäin toteutui. 

Ja koska "elämä on", tuli loppuvuodesta muutoinkin tarvetta käyttöä kierrätystyyppiselle tekemiselle.  Olen ryhtynyt käymään suvun vanhimman ja hänelle tässä elämän vaiheessa täysin tarpeettomia tavaroita, joista on aika luopua tai ainakin laittaa säilöön. Olen jo aiemmin vuosia sitten saanut haltuuni meidän edesmenneen äidin ompelu- ja neuletarvikkeita,  Osan niistä olen lahjoittanut paikalliseen Ukrainakeräykseen. Nyt on hallussani toisen henkilön valtaisa määrä ompelu- ja neuletarvikkeita, koska hän ei niitä enää käytä. Juuri tuossa loppusyksystä käytin kaikki omat villalankani loppuun neulomalla lapsenlapsille villasukat. Ja nyt minulla on yllättäen villalankoja. Olen jo aloittanut niistä yhden neulomisprojektin. Kunhan saan valmiiksi, voisin sitten kirjoittaa tännekin siitä mitä tuli tehtyä. Siis ihan itselle teen eikä ole villasukat. Edellisten tarvikkeiden lisäksi on käyty läpi astioita, vaatteita ja erilaisia liinoja sekä muuta kangastavaraa. Erilaisia ratkaisuja on tehty lähes päivittäin siitä mitä säilytetään, missä ja mitä siirretään kierrätykseen. Onneksi juuri tämän vuoden alusta on tullut laki, jonka mukaan kunnissa täytyy olla kierrätys jätteeksi tarkoitetteville kankaille sekä vaatteille. Se helpottaa käyttökelvottomien kankaiden ja vaatteiden osalta. Alkuvuoden aikana olen kiittänyt itseäni siitä, että teen jatkuvasti pientä vaatteiden ja tavaroiden karsimista. Siihen on onneksi tottunut ja pystyy hieman ratkaisemaan mitä tehdä. 

Ihan nuoresta lähtien on ollut tapana vuoden alussa käydä läpi joitakin omia tavaroita ja muutaman vuoden tauon jälkeen samaan vauhtiin tein sitäkin kierrätyksen ja karsimisen hengessä. Ryhdyin käymään sellaisia valokuviamme, joita ei oltu laitettu kansioihin, vaan laatikkoon oli laitettu. Samalla vielä löytyi omien vanhempienkin jäljiltä lajittelemattomia valokuvia. On muuten ollut kivaakin, kun lapenlapsia perheineen on ollut alkuvuodesta meillä. Hauska on huomata miten omien lasten ulkonäkö ja piirteet on siirtynyt aivan ristiin heidän lapsilleen. Lapsenlapset saattaa näyttää sediltään tai enoiltaan ajalta, jolloin hekin olivat pieniä. 

Hauskinta oli käydä läpi omia talteen säilömiäni kansioita, joissa on lehtileikkeitä muodista, neuleista, sisustuksesta vuodesta 1969 lähtien. Tuo vuosiluku löytyi vanhimmasta muotijutusta, jonka olen pitänyt tallessa. Menemättä tässä yhteydessä syvällisemmin omiin ajatuksiini, voin vain sanoa, että välillä on tuntunut hieman rankaltakin tämä vuodenvaihde.

3. Koronaa ja kremppaa

Joulukuun alussa laitoin salikorttini tauolle. Syynä oli yksinkertaisesti se, että  koko vuoden vaivannutta nilkan "kremppaa" alettiin tutkia. Nilkan ja myöhemmin syksyllä myös saman jalan polven vaivat rajoittivat loppusyksystä saliliikuntaa ja kävin lääkärissä. Nyt tiedetään, että ei ainakaan luissa eikä nivelrakenteessa ole muutoksia. Jos siellä jollakin on ollut nilkkavaiva, joka ärtyy manuaalista autoa ajaessa, sellainen on minulla. Siis kytkinjalan nilkka ärtyy nimenomaan kaupunkiajossa.Todennäköisesti nivelsiteet ovat tosi löysät ja jalka menee ajaessa virheasentoon liikkeen mukaan. Ääh, mutta varmaan jossain vaiheessa magneettikuvaus on tiedossa. Salihommatkin on mielessä. 

Mehän oltiin nyt toinen peräkkäinen joulun ja vuodenvaihteen aika rajussa flunssassa. Viime vuonna testaustulos oli negatiivinen ja tänä vuonna se oli positiivinen. Senkin takia ei ollut haitaksi, että oli salikäynnit katkolla. Minulla koronaan liittyi lievää kuumetta ja todella kovaa ja voi sanoa pitkään kestänyttä väsymystä. Päivät joulusta uuteen vuoteen meni levätessä tai nukkuessa. Vieläkin ihan tavallinen kävelylenkki jää lyhyemmäksi kuin yleensä.

4. Kevään ja valon kaipuuta

Nyt alan vähitellen herätä tammikuuhun. Onneksi oli viime viikonloppuna juhlatapahtuma ja tuli kaivettua parempaa vaatetta päälle heti vuoden alussa. Kävin kampaajalla ja sain otettu oheisen vessaselfienkin muistoksi alkavasta vuodesta. 

Odotan monien muiden tavoin kevättä ja valoa. On ollut niin pitkään olo kuin olisi jollain pysäkillä. Sekin on hyväksyttävää, että ei ole koko ajan tapahtumia. Siitä olen tyytyväinen, että olen mukana muutamassa luottamustehtävässä / järjestötoiminnassa. Kokoukset rytmittää kivasti kuukauden kulkua ja kyllä on hyvää aivojumppaakin osallistua hyvinvointiasioita koskeviin kokouksiin. Huomaa, että tietotaito on tallella. 

On tosiaan hauskaa ajatella, että vietetään kesän jälkeen jälleen yhdessä juhlia ainakin pienimutoisesti. Kaikista "kymmenvuosien" yhteisistä juhlista on jäljellä kivoja muistoja. Saapas nähdä minkälainen vuosi tästä tulee. Tämän kirjoituksen mukana oleva realismi elämän tosiasioista kertoo myös sen, että koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Positiivisin mielin silti eteenpäin. Kyllä valo voittaa.

Kivaa kevätalvea sinulle! Voi hyvin!