Mrs 60 Something

Aluksi pitää heti todeta, että tykkään harmaasta väristä. Olen aina käyttänyt harmaita vaatteita ja sisustanut kotia harmailla väreillä. Tässä jutussa antaudun sekä ihastelemaan harmaita sisustuksellisiakin tunnelmia mökiltä ja kotoa että potemaan vähän kaukokaipuuta.  Oltiin viikko sitten viikonloppuna meidän maalla ja sattuikin niin sopivasti tosi harmaa sää juuri silloin. Tuolloin iski melankolia ja sitten iski kaukokaipuu. Tuollainen tunnelma taitaa ehkä eniten heijastella suhdettani ympäröivään harmaaksi muuttuneeseen syksyiseen luontoon. Olen ollut niin lumoutunut alkusyksyn väreistä, että menee hetki sulatellessa luonnon värittömyyttä. Onhan toki selvää, että lähes kolmen vuoden tauko matkasta pois kotoa alkaa olla jo aika pitkä aika. Että johan se oli aika alkaa haaveilla matkustamisesta. Jopa hetkellisesti innostuttiin puolisonkin kanssa pohdiskelemaan käyntiä meille rakkaassa Ranskassa. Miehen ollessa ulkona puuhailemassa omiaan, huomasin ikkunalaudalla meidän yhden ...

Ajattelin kirjoitella tällä kertoa hieman kotikuulumisia keittokattilan ääreltä. Nimittäin tein yksinkertaista kaalikeittoa ja kerron teillekin miten sen tein. Ne. jotka ovat minua seuranneet pitempään, ehkä muistavat, että silloin tällöin teen jotain yksinkertaista keittoa. Ja keitothan on yleensäkin helppoja ruokia ja maku vain paranee uudelleen lämmittäessä. Niistä on kiva raportoida muillekin. Kaikkihan me kotien ruokavastaavat tiedetään miten juuttuu samoihin resepteihin jatkuvasti. Itse ilahdun aina, kun löytyy jotain helppoa kokattavaa. Tähän keittoon päädyin ostamaan kaalin, joka oli tarkoitettu kääryleitä varten. Käytin siitä puolet. Lisäksi keittoon käytin porkkanaraastetta ja jauhelihaa. Lihan voi jättää poiskin, mutta antaahan se vähän ruokaisuutta, jos ei halua ihan vegaanista ruokaa tehdä. Aluksi paistoin sipulia ja valkosipulia paistinpannulla ja laitoin ne pataan. Sitten lisäsin pataan pilkotun kaalin ja porkkanaraasteen. Lorautin joukkoon hieman, ehkä puoli desiä, valk...

Onpahan ollut aika ihana alkusyksy ja jotenkin tuntuu siltä, että tänä syksynä ovat aistit olleet aika herkät havainnoimaan ympäröivää luontoa. Osasta luontokokemuksistani kiitos heti alkuun ystävyydelle, joka saa lähtemään uusiin elämyksiin ja hieman kokeilemaan rajojaan. Ja miehelle, joka ihan varta vasten lähti syksyisenä sunnuntaina mökillä käymään kanssani ehkä suloisimman pienen suon rannalla, jonka löysin pari vuotta sitten. Tällaisin miettein juttua luontokokemuksista syyskuulla. Luonto on ollut aina läsnä elämässäni lapsuudesta lähtien tavalla tai toisella. Me suomalaiset olemme varsin onnekkaita luonnon läheisyydestä. Olen tottunut liikkumaan meidän mökillä metsissä ja luonnossa nykyisin myös yksin. Pelkästään mökin pihapiirissä saa ajan kulumaan ihastellen vieressä virtaavan Iijoen kauneutta ja odottamaan milloin joutsenet lentävät vakioreittiään sen yllä. Joskus onnistaa nähdä, useimmiten ei. Mutta se odottaminenkin, se kannattaa aina. Käytiin tosiaan miehen kanssa ensimmäi...