Mrs 60 Something

Joskus täysin yllättäen haaveesi toteutuu. Minulle kävi niin, kun lähdimme muutamaksi päiväksi pohjoiseen miehen antamana lahjana. Ollaan oltu kymmeniä vuosia naimisissa ja vuosi päälle, kunnes lähdimme viettämään myöhäistä vuosikymmenpäivää. Eikä todellakaan menty Pariisiin, Roomaan, Provenceen, kuten edellisillä kerroilla. Me lähdettiin tällä kertaa Suomen Lappiin. Miksi siis Lappi, muutenkin kuin #koskakorona. Olen saanut käydä muutaman kerran työhön liittyen Rovaniemen pohjoispuolella, aina Utsjoella asti. Minun sydämeni tavallaan jäi aikanaan nimenomaan Inariin jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä olette joskus kokenut, että on jotain, joka kiehtoo ja jota ei oikein pysty selittämään. Minulle se on ollut Inari, jonne olen halunnut palata myös työuran jälkeen. Ja mikä parasta, yhdessä puolison kanssa se nyt toteutui! Matkamme alku vietettiin yhden yö yli Ivalossa, Saariselällä. Siellä koettiin alkukesän iloa, kun  kävimme Kaunispään laella. Hieman leikkisästi mentiin katsomaa...

Luulenpa, että useimmat meistä iloitsevat siitä, että kesäkuun ensimmäinen päivä toi tullessaan kesän tunnun melkeinpä kaikkialle Suomeen. Ymmärrän kyllä, että kesä ei ole kaikkien suosikkivuodenaika, mutta eiköhän useimmille ole. Ajattelinkin jakaa muutamia ajatuksia juuri kesäkuun ensimmäiseltä päivältä. On nimittäin vihdoin se päivä, että suhteellisen huolettomana aloittelin reilun kahden viikon jälkeen siivoamaan meidän puutarhaa. Tai oikeastaan varovaisesti sunnuntaina tartuin puutarhatyökaluihin, joilla ryhdyin (siis pitkävartisella terällä) kuokkimaan pensasaidan juuresta kasvavia rikkaruohoja pois. Tuntui juuri sopivalta tekemiseltä se. Sellaista kyykkimistä ei sitten vielä ole juuri tehty tänäkään päivänä. Lisäksi haravointia ja sen semmoista kertyneiden roskien kokoamista noin puoli tuntia kerrallaan. Sitten taukoa. Hitaasti, mutta varmasti. Tänään jo kaksi kertaa tuota olen tehnyt. En uneksi kukkapenkkien siivoamisesta ennen kuin haetaan multapusseja ja päästään penkkien kas...