Toukokuun alun kotoisia mietteitä ja viivähdys vanhoissa sisustuksellisissa ideoissa ja sisustajaidolissani vuosien takaa

Huhtikuun kääntyessä lopulle huomasin miten paljon kotiasiat, tarkoitan konkreetisti taloamme, on pyörinyt mielessä. Tämä talo on ollut meidän koti jo vajaa 40 vuotta, joka aika jaetaan reiluun viiteen vuoteen ennen remonttia ja reiluun 30 vuoteen perusteellisen uudelleenrakentamisen ja remontin (sekä ikuisen remontoinnin) jälkeen. Tähän juttuun myös kuvat talostamme vappuviikonlopun kävelyltä, kun oli kamerakin mukana ja puut olivat vielä lehdettömiä. Kaikki muut tämän jutun kuvat on otettu vanhoista lehtileikkeistä ja sisustuskirjasta.



Tässä jutussa palaan sisustuksellisten ideoitteni juurille, johon johdatti kodissa meneillä oleva kodinhoitohuoneen remontti. Sen myötä omassa työhuoneessani alkoi säilytyskaapin ja hyllykön paikan vaihto, kun kodinhoitohuoneen säilytyskaappi siirrettiin lisäkaapiksi työhuoneeseeni. Jotta tämä oli mahdollista, piti kaapit tyhjentää. Siitä seurasi kunnon ketjureaktio, jossa aloin selata vanhoja lehtiä (ja niitähän oli säilössä melkoisesti. Selailu oli antoisaa puuhaa ja osittain hahmotinkin niiden kautta sitä minkälaiseksi kotimme (ehkä vähän kesäkotimme/talomme/mökkimmekin) on kehittynyt, jos ajatellaan mahdollisia muiden sisustajien vaikutteita omaan tyyliini. Yksi sisustusideoihini vaikuttaneista, jonka varmuudella tunnistan, oli aikanaan Kristiina Ratia.

Haluan jakaa nyt tämän ehdottoman sisustusidolini kuvia ja ajatuksiakin hänen kodistaan Amerikassa jo vuosikymmenien takaa. Kuinka moni muistaa Kristiina Ratian, entisen teiniprinsessan, joka oli sittemmin Ristomatti Ratian vaimo ja heidän kolmen tyttären sekä myöhemmin amerikkalaisen puolisonsa kanssa saamansa pojan äiti? Kristiina Ratia jäi aikanaan Amerikkaan ja hänestä kehittyi aivan huipputasoinen sisustaja minun makuuni.

Hänen kotinsa oli suuri ihailuni kohde ja tyylinsä inspiroi nuoren minäni tyylitajua ihan merkittävän paljon. Kristiina Ratian tyyliä kuvataan hänen kodistaan tehdyissä jutuissa Scandinavian country -tyyliksi. Hän kertoo jossain artikkelissa siitä miten haluaa sisustaa kotinsa sellaiseksi, että kaikilla on hyvä olla. Niin kauniisti sanottu. Tulee mieleen tänä kevänä ilmestynyt Maaret Tukiaisen kirja Hyvän mielen koti. En toki ole sitä lukenut, kun ei ole tullut käytyä kirjakaupassa, eikä paljon muaallakaan. Haaveillut olen, että pääsisin sen lukemaan. 

Olen säilyttänyt kaikki lehtiartikkelit, jotka aikanaan löytyi sisustuslehdistä (muistakin kuin kotimaisista) ja yhden sisustuskirjan, jossa hänen kotinsa esitellään. Vanhimmat kotikuvaukset, jossa näkyi vuosiluku, ovat vuodelta 1988 Avotakan kesäkuun numerossa ja viimeisin juttu on kirjassa Unelmien piilopaikat - Maaseutukoteja eri puolilla maailmaa. vuodelta 2005, jolloin kirja ilmestyi suomennettuna.


 Ei voi kuin ihastella sitä tyylitajua, jolla hän on sisustanut kodin käyttäen uskomattoman hienosti vanhoja puukalusteita ja -esineitä, suorastaan kokoelmia niistä, osana valkoisen kotinsa moderniakin sisustusta. Ja todellakin hänen tyylinsä heijastelee aivan upeasti sitä miten suomalaiset arvostavat menneisyyden perintöä osana kotejaan. Monille se tarkoittaa Artekin kalusteita tai Tapiovaaraa ja Iittalan sekä Arabian astioita, mutta yhtä monille niitä kuluneita vanhoja puukalusteita entisestä kodista tai mummolasta. Hänen kodistaan löytyy ilman muuta klassikkoja, kuten yllättäen huomasin kuvista meidän perheen ensimmäisen klassikkovalaisimen Artemiden Tizion.

Jos et ole tietoinen, että Kristiina Ratia on työskennellyt Amerikassa sisustussuunnittelijana, otin kuvan myös artikkeleista, jotka ovat hänen suunnittelemistaan maaseutukodeista Amerikassa.  Niissä näkyy esimerkit kahdesta keskenään erilaisesta tyylistä värimaailman suhteen, mutta idealtaan samasta viihtyisästä sisustamisesta vanhaa ja uutta sopuisasti yhteen liittäen. Ihanaa maanläheistä tyyliä, niin ikuista ja harmonista, että sopisi tähänkin päivään.   

Meillä on tapahtumassa varmaan vuoden sisällä jonkinlainen sisustuksellinen muutos olohuoneessa ehkä laajentuen kirjastoonkin. Muutos hakee vielä muotoaan. Kaipaan selkeästi jotain aikaisempaa pehmeämpää tyyliä ja muun muassa olohuoneeseen voi tulla väritykseen uutta, kunhan ideat tästä jalostuvat. Intohimoinen ideoiden metsästäjä minussa kaipaa uusia tuulia nykyiseen kotiin. Muutama kaluste on meiltä siirtymässä (osin siirtynytkin) lasten perheisiin, koska haluamme tässä elämäntilanteessa siirtää kodistamme jotain heille. Jotain tulee tilalle. Oikeastaan rakastan tällaista välitilaa, kun ei vielä ole päätöksiä. Päätökset tulevat ajallaan ja joskus todella nopeastikin, kun tietää mitä haluaa. Nyt ei vain vielä tiedetä.

Tässä kohdassa paljastan haaveeni sisustuslehdille. Olisi aivan loistavaa, jos jokin suomalaisista sisustuslehdistä kutsuttaisi itsensä kylää Amerikkaan (heti koronasta päästyä) ja tekisi jutun Kristiina Ratian nykyisestä kodista, jos hän on siihen valmis. Enhän voi tietää vaikka sitä olisi häneltä tiedusteltukin, eikä hän haluaisi olla julkisuudessa. Vaikka lehtiartikkelit ovat julkisia, en halunnut omiin kuviini ottanut yhtään sellaista, jossa hänen perhettään (tosin lapset olivat tuolloin lapsia ja nyt aikuisia) julkistettaisiin. Kuvat oliva kyllä ihania, kolme palmikkopäistä tyttöä soittamssa yhdessä pianoa :) , jos joku muistaa.

Sisustusasioista on hauska muistella miten meilläkin oli kaksi talonpoikaistuolia laskutilana olohuoneessa (nykyisin enää iso talonpoikaispöytä keittiössä ja pikkutuolitkin ovat vintissä odottamassa uutta tulemista) ja aiemmin oli siniharmaa astiakaappi, jonka päällä pursusi röykkiöittäin kuivatettuja ruusuja. Nykyisin on toinen vanha kaappi, mutta selkeälinjaisemmin sisustettuna. Valkoisuus oli trendinä jo tuolloin meilläkin, kun vuonna 1988 päätettiin kodin värit ja ruudullisten kankaiden lumous ei ole hellittänyt minulla vieläkään. 

Lopuksi yksi kuva, joka ei ole Kristiina Ratian kodista vaan suomalaisesta kodista, jossa on kuva myös Helene Schjerfbeckin Silkkikengät teoksesta. Tuon kodin olohuone, koko asunnon sisustuksen lisäksi, iski aikanaan syvästi kauneudentajuuni kokonaisuutena, ei yksittäiset kalusteet. Tuolla tyylillä olisi niin kiva sijoitella olohuoneen kalusteita meilläkin jossain vaiheessa nykyisen avaran sijoittelun tilalta. Ai että, jospa sittenkin...

Ihana on ajatella kodin sisätiloja, mutta vihdoin on myös aika ajatella pihaa, puutarhaa ja parvekkeita. Oikein mukavaa toukokuun alkua sinulle!

Interior design has been one of my favorite hobbies almost always. I have been a big fan of interior designer Kristiina Ratia. She has lived in USA, Connecticut and her home has been introduced in so many articles years ago. I have been reading old magazines recently and took some pics from her home. First photos are from our house and the last one is like a fantasy pic of living room from decades ago. I have been planning something new to our living room. Let's see how it will change during next year?







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?