Mrs 60 Something

Tiedättekö mitä? Ihan kaikkia otsikon asioita ja niihin liittyviä tunteita on kuulunut näihin viikkoihin täällä meidänkin koronakuplassa. Puhun nyt vain omasta puolestani toki. Siksipä päätin nyt kertoa miten on mennyt näinä viikkoina. Ensimmäisessä korona-ajan postauksessa kirjoitinkin siitä miten ajattelen, että tulevaisuus on valoisampana edessä. Ja tottahan se niin on, nytkin, kun tätä poikkeustilaa on kestänyt jo monta viikkoa. Oikeasti ei enää osaa laskea viikkoja ja päivätkin ovat yhtä ja samaa. Perusluottamus on ennallaan. Tulevaisuuden valo on tallella. Mutta aikamoista tunteiden vuoristorataa on välillä mennyt. Että siitäpä jokunen esimerkki, joita viikko sitten pääsiäisen lopettelun merkeissä kirjoittelin. Siinähän kävi niin kuin bloggaajalle toisinaan käy, että juttu jää ns pöytälaatikkoon. Tulee jotain muita ajatuksia eikä pidä omaa kirjoitustaan julkaisemisen arvoisena. Mutta niin kävi, että edestäni kirjoituksen löysin ja päätin sen nyt editoida loppuun muutam...

Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa siitä, miten toteutimme eteisaulan remontin. Tässä jutussa siitä miten todellakin meille oli vanhoissa lattialaatoissa vara parempi vanhaa sanontaa mukaellen. Kirjoitin jutun "kysymys ja sitten vastaus" tyylillä. Milloin eteisaula ja sisäänkäynnin pikkueteinen on laatoitettu?   - Laatoitus on tehty silloin, kun tämä talo kolmekymmentä vuotta sitten käytännössä rakennettiin kokonaan uusiksi. Siis yksikerroksisesta 1960 -luvun pikkutalosta rakennettiin kaksikerroksinen talo 1980 -luvun lopussa.  Miksi remontti oli tarpeen? - Jokunen vuosi sitten kuulimme kummallisen jysähdysäänen, jonka syyksi paljastui eteisaulan laattojen irtoaminen jokseenkin laajalti. On kuulemma sattunut jollekin muulle samanlaista, että laatan kiinnitysaine ei ole pitänytkään "ikuisesti". Tämän tilanteen kanssa sitten elettiin ne kuuluisat muutamat vuodet ja koko ajan harkittiin vakaasti, että laatat pitää vaihtaa. HUH, HUH! Eli ei mikään kiva ...