Mrs 60 Something

Joskus täysin yllättäen haaveesi toteutuu. Minulle kävi niin, kun lähdimme muutamaksi päiväksi pohjoiseen miehen antamana lahjana. Ollaan oltu kymmeniä vuosia naimisissa ja vuosi päälle, kunnes lähdimme viettämään myöhäistä vuosikymmenpäivää. Eikä todellakaan menty Pariisiin, Roomaan, Provenceen, kuten edellisillä kerroilla. Me lähdettiin tällä kertaa Suomen Lappiin. Miksi siis Lappi, muutenkin kuin #koskakorona. Olen saanut käydä muutaman kerran työhön liittyen Rovaniemen pohjoispuolella, aina Utsjoella asti. Minun sydämeni tavallaan jäi aikanaan nimenomaan Inariin jostain käsittämättömästä syystä. Ehkä olette joskus kokenut, että on jotain, joka kiehtoo ja jota ei oikein pysty selittämään. Minulle se on ollut Inari, jonne olen halunnut palata myös työuran jälkeen. Ja mikä parasta, yhdessä puolison kanssa se nyt toteutui! Matkamme alku vietettiin yhden yö yli Ivalossa, Saariselällä. Siellä koettiin alkukesän iloa, kun  kävimme Kaunispään laella. Hieman leikkisästi mentiin katsomaa...

Luulenpa, että useimmat meistä iloitsevat siitä, että kesäkuun ensimmäinen päivä toi tullessaan kesän tunnun melkeinpä kaikkialle Suomeen. Ymmärrän kyllä, että kesä ei ole kaikkien suosikkivuodenaika, mutta eiköhän useimmille ole. Ajattelinkin jakaa muutamia ajatuksia juuri kesäkuun ensimmäiseltä päivältä. On nimittäin vihdoin se päivä, että suhteellisen huolettomana aloittelin reilun kahden viikon jälkeen siivoamaan meidän puutarhaa. Tai oikeastaan varovaisesti sunnuntaina tartuin puutarhatyökaluihin, joilla ryhdyin (siis pitkävartisella terällä) kuokkimaan pensasaidan juuresta kasvavia rikkaruohoja pois. Tuntui juuri sopivalta tekemiseltä se. Sellaista kyykkimistä ei sitten vielä ole juuri tehty tänäkään päivänä. Lisäksi haravointia ja sen semmoista kertyneiden roskien kokoamista noin puoli tuntia kerrallaan. Sitten taukoa. Hitaasti, mutta varmasti. Tänään jo kaksi kertaa tuota olen tehnyt. En uneksi kukkapenkkien siivoamisesta ennen kuin haetaan multapusseja ja päästään penkkien kas...

Onko siellä muita, jotka jo kaipaavat kesää? Täällä nimittäin olen hieman tuskastuneena odotellut, että aika kuluisi vähän joutuisammin ja kesä tulisi. Nimittäin semmoinen kaunis ja lämmin kesä on toiveena. Oikein täytyy hellitellä itseään tuollaisella ajatuksella, kun vielä on tiedossa varmuudella ainakin yksi kylmän ilman aalto pohjoisen suunnasta. Ei nyt muutenkaan niin erityisen kivaa ole ollut viimeiset vajaat kaksi viikkoa, kun vanha ristiselän ongelma iski täysillä päälle. Semmoinen kunnon noidannuoli, joka vie "jalat alta", yllätti minut pitkästä aikaa. Ei ollut ensimmäinen kerta eikä varmaan viimeinenkään, kun selkä on kipeä. Tarkoitan sellaista kipua, että seinistä kiinni pitäen pystyy liikkumaan kotioloissa ja ensimmäisinä päivänä pystyi olemaan ainoastaan vaakatasossa, istuminen, siitä ei oikeastaan voinut puhuakaan. Johan tässä menikin aikaa edellisestä noidannuolesta, onneksi! Oletan siellä olevan kohtalotovereita, että tiedätte kyllä mitä tarkoitan. En nyt kuit...

Olihan ihana viikko ilmojen puolesta - meilläkin saatiin nauttia peräti kahtena päivänä yli 28 asteen lämmöstä. Toisaalta samaan aikaan, kun eteläisessä Suomessa vietetään hamamia eli kirsikan kukkien kukoistuksen aikaa, meidän pihalla odotellaan ja odotellaan, että nousisi sipulikukat maasta. Kyllä täällä kevät on vuodesta toiseen sen kaksi viikkoa (vähintään) myöhässä.  Monenlaisissa kotoisissa sekä keväisissä, melkein kesäisissä, tunnelmissa on tämä viikko kulunut.  Päädyinkin tällä kertaa hieman fiilistelemään tänne blogiin asioita viikon varrelta värien (jonkun mielestä myös värittömyyden kautta / toim.huom.) kautta. 1. Auringonlaskut hurmasivat minut tällä viikolla ja niin lähdin helatorstaina klo 22.00 kuvaamaan tuon huikean  oranssinpunaisen auringonlaskun meren rannalle Toppilansaaren kärkeen. Muistattehan ihanat Oulun asuntomessut tuolla alueella vuonna 2005. Siellä on mahtava paikka kuvata auringonlaskuja. Tosin Nallikari on vienyt minut mukanaan parhaana aur...

Nyt on ohitettu jo äitienpäivä, yksi toukokuun tärkeistä päivistä. Meillä äitienpäivän vietto on aina vaihdellut riippuen siitä missä ollaan. Siksi ei sellaisia isoja paineita ole sen suhteen, että aina olisi samanlaista. Silti päivä on merkityksellinen, miten se ikinä meillä vietetäänkin. Nykyisin myös muistelen edesmennyttä äitiä, joka asia on tuonut oman lisäpiirteensä äitienpäivän viettoon. Omien lasten ja heidän perheiden näkeminen livenä tai etänä on tärkeä osa päivää, oikeastaan se tärkein asia.  Liikutun melkoisesti pitkin päivää  monenlaisista ajatuksista; äitiydestä yleensä, lastenlasten äideistä, isoäitiydestä, erilaisista äideistä, äidittömäksi jääneistä ja siitä, että kaikki eivät voi kokea äitiyttä, vaikka niin olisivat halunneetkin. Kevään ehdottomasti herkistyttävin päivä. Tänä vuonna tein kahvittelua varten yksinkertaista juustokakkua netistä löytämälläni reseptillä. Resepti on Yhteishyvän sivustolla videona. Ensin katsoin videon monta kertaa ja vielä tehdessä...

Huhtikuun kääntyessä lopulle huomasin miten paljon kotiasiat, tarkoitan konkreetisti taloamme, on pyörinyt mielessä. Tämä talo on ollut meidän koti jo vajaa 40 vuotta, joka aika jaetaan reiluun viiteen vuoteen ennen remonttia ja reiluun 30 vuoteen perusteellisen uudelleenrakentamisen ja remontin (sekä ikuisen remontoinnin) jälkeen. Tähän juttuun myös kuvat talostamme vappuviikonlopun kävelyltä, kun oli kamerakin mukana ja puut olivat vielä lehdettömiä. Kaikki muut tämän jutun kuvat on otettu vanhoista lehtileikkeistä ja sisustuskirjasta. Tässä jutussa palaan sisustuksellisten ideoitteni juurille, johon johdatti kodissa meneillä oleva kodinhoitohuoneen remontti. Sen myötä omassa työhuoneessani alkoi säilytyskaapin ja hyllykön paikan vaihto, kun kodinhoitohuoneen säilytyskaappi siirrettiin lisäkaapiksi työhuoneeseeni. Jotta tämä oli mahdollista, piti kaapit tyhjentää. Siitä seurasi kunnon ketjureaktio, jossa aloin selata vanhoja lehtiä (ja niitähän oli säilössä melkoisesti. Selailu oli a...

Miten tuo aika lentääkin näin keväällä! Jotenkin tuntuu, että omatkin energiat ovat siirtyneet uudelle tasolle valon lisääntymisen myötä. Ei tee mieli hirveästi muistella alkutalven pimeitä ja kylmiä päiviä. Olo tuntui jotenkin niin tahmealta. Nyt on monella tavalla helpompaa, kun on saatu ensimmäinen koronarokotus ja on ilmassa lupauksia koronaexitistä. Tällä kertaa kuulumisia parin viikon ajalta, vähän sitä sun tätä. Meillä oli aivan ihana viikko, kun yhden lapsen perhe oli käymässä ja saatiin olla lastenlasten kanssakin pitempään. En käy nyt asiaa enempää hehkuttamaan, mutta kaikki, jotka ovat isovanhemmuutta kokeneet, luultavasti tunnistavat tuntemukset siitä miten kaikkia pienten lasten kasvussa ja kehityksessä tapahtuvia muutoksia me isovanhemmat rekisteröimme ja talletamme sydämiimme. Niin ja mielellään niistä myös puhumme. Kuten olen luvannut, ei enempää lasten perheistä täällä blogissa. Kevätkin otti isoja askelia parin viikon ajan ja toivottavasti moni teistä sai jo hetken na...