Kesäkodin valoisuus ilahduttaa
Kesä tuli tänä vuonna vihdoinkin ja samalla pitkään odotettuna. Niin monien muiden tavoin odotin melkein malttamattomasti, että tuntuisi kesältä. Koska en monestakaan syystä saanut tehtyä kesäkuun alussa pihatöitä siten kuin yleensä teen, olin niin onnellinen (ja samalla onnekas), että olin varannut kotiin siivouksen juuri oikeaan hetkeen. Nimittäin epäonneksi ikuisesti itsestään muistuttava selkäsairaus iski täydellä voimalla sen ihanan viikonlopun jälkeen, jonka vietin riemuylioppilasjuhlissa nuoruusvuosien kotipaikkakunnalla. Ei olisi minusta ollut siivomaan taloa ja varsinkaan pesemään olohuoneen ikkunoita, saunaa ja sen semmoista, jotka kuuluvat kesäkuun alkupuolen puuhiin. Ja se puutarha, siitä en sano mitään. Tiedät varmaan miltä tuntuu kun rikkaruohot rehottaa ja valtaa kukkapenkit. Sen sijaan iloitsen nyt siitä, että kotona on puhdasta. Ja sen lisäksi, että on puhdasta, on valoisaa. Ikkunan pesun yhteydessä vaihdettiin vaaleat verhot, pesin sohvien päällä olevat huovat ja pien