Syksyisiä ajatuksia ja oletuksia siitä miten tästä eteenpäin

Olin reilun viikon poissa kotoa Etelä-Suomessa, jossa kaksi lapsistamme asuu perheineen. Ehkä joku huomasi instagramin stoorista, että viime viikonloppuna vietettiin meidän kuudennen lapsenlapsen kastejuhlaa. Koska mentiin pääkaupunkiseudulle muustakin syystä jo edellisenä viikonloppuna, päädyin jäämään sinne lasten perheiden luo kokonaiseksi viikoksi. 

Ennen tuota matkaa koin jotenkin selkeästi, että syksyyn orientoituminen ihan täällä kotona siirtyy matkan jälkeiseen aikaan. Vielä reissuun lähtiessä tuntui ihan kesältä. Nyt sitten yhtäkkiä on syksy ja ollaan kotona. Ja olisi sitä kuuluisaa aikaa kotipuuhailuille. Etukäteen ajattelin, että palattuamme siitä vain oikein alan siivota ja järjestellä paikkoja (ei siis elkästään tyynyjen pöyhintää syksyä varten), jotain suurisuuntaisempaa etukäteen kuvittelin. Että vähän vaihtaisi kalusteiden paikkoja ja sen semmoista. Koska kaikki tekeminen ei noin vain käynnistykään, ajattelin jäsentää niitä tähän kirjoitukseeni. Kyllä on sekalaisia asioita, mutta ihan tarpeellisia kaikki. Olkoot tämä sellainen to do -lista, joita nykyisin tehdään. Tapani mukaan asioita pitää samalla vähän pohtia.

KORONAVILKUN ASENTAMINEN

Olen yksi niistä, joka on suorastaan epäonninen sen asennuksen suhteen. Yritin tehdä matkalla. Siihen tarvitaan wifiä. No se toki oli tarjolla, mutta en sitten iltasella muistanut pyytää wifiä varten salasanoja, jotta saisin päivitettyä puhelimeni yön aikana, jotta saisin vilkun päälle. Vilkku olisi ollut vallan hyvä, kun kuitenkin tuli käytyä joku kerta ostoskeskuksissakin. Kyllä kului käsidesiä ja saippuapesuja sekä turvavälejä tuli pidettyä. Maskia en käyttänyt. Nyt sitten kotona, kun oletin, että täällä se tapahtuu tuosta vain, kännykkä vain herjaa, että ei voi asentaa uudempaa päivitystä. Ja se tarvitaan koronavilkun asentamista varten!!! Ääägh - pitää varmaan käydä kännykkäkaupassa kyselemässä tai googlata tai olla yhteydessä operaattoriin. Ei ole yhtään inspiroivaa... Ja arvaatte varmaan, että on sellainen pieni huolestunut olo, kun on aavistuksen nuutunut olo ja epäilyttävästi hieman arka kurkku. Onneksi on buranavarastot kunnossa. Huolehditaan siis kaikki koronavilkku kuntoon! Yritän vielä minäkin.


ULKOKUKKIEN SIISTIMINEN JA UUSIEN HANKKIMINEN

Tämä on mieleistä ja tälle päivälle olikin ohjelmassa käynti puutarhalla ja arvelin, että saan samalla valittua itselle joitakin kukkasia. En vielä tällä käynnillä päässyt asiassa eteenpäin. Ennen reissua onneksi ostin jo valmiiksi kaksi valkoista isoa krynsanteemia, joten alulla on tämä operaatio. Muistelen juuri tässä tilanteessa parin vuoden takaista ihanaa matkaa Kööpenhaminaan, jolloin nautin aivan valtavasti siellä kaikista ruukkuasetelmista täynnään toinen toistaan kauniimpia syysistutuksia. Tämä kuva on Tapiolasta Kukkatalo Marketasta, josta hankittiin kastetilaisuuteen kukkia. Ihana paikka.

Puutarhoista on ihan pakko todeta, että olen aivan hurmaantunut omenapuista. Joitakin kymmeniä kuvia omenista ja omenapuista on tullut otettua elokuun ja tämän syyskuun matkan aikana pojan perheen pihalla, jossa on hurmaavat puut. 



AIKA SIIRTYÄ KODISSA SYKSYISEMPÄÄN TUNNELMAAN

Kesän alussa kirjoitin Hankofiiliksissä siitä, miten talomme on mielikuvissani kesällä enemmän kesähuvila, sellainen oma "hankotalo" , tosin vanhalla omakotialueella. Syksyllä on toisin, koti eräällä lailla sulkeutuu ja sisätilat on minulla prioriteettina. Vaikka haluan ajatella puutarhaa ja kauneutta ulkotiloissa, olen tavattoman vähän syksyn ja talven tullen sellainen ulkotilojen huolehtija. Kaikki edellytykset olisi tietty laittaa lyhtyjä ja muutakin rekvisiittaa, kun talossa on kaksi kuistia, terassi ja parveke. Tässä vaiheessa ihailen kauniita syksyisiä ulkotiloja muualla, mutta en vain saa aikaiseksi sellaista, mitä oikeasti haluaisin. On varmaan alitajunnassa niin syvällä se tietoisuus, että lunta tulee ja jonain talvena paljonkin. Että eipä juuri innosta. Saas nyt nähdä saanko noita kukkaruukkujen istutuksia pidemmälle tehtyä tuollaisia asioita. 

Kodissa sisällä puolestaan on kiva miettiä pidemmälle sisustusta viihtyisämmäksi ja ehkä tunnelmallisemmaksi syksyä varten. Vielä en osaa kuvailla mitä teen, kun en vielä itsekään tiedä mihin suuntaan viedään sisustusta. Olen jatkanut karsimista ja vienyt minimalistiseen suuntaan kodin sisustusta. Ehkä hieman haluaisin pysähdyttää tätä suuntaa. Kun kirjoitin väreistäni pukeutumisessa viime kirjoituksessani, kodin sisustuksessa olen aika lailla samoilla linjoilla. Harmaata, mustaa,  hiekkaa, viininpunaista, jonkin verran punaisia sävyjä, sinistäkin sekä materiaaleista puuta, metallia (kromi, kuinkas muuten aitoa 90-lukulaista tyyliä). Vihreän värin säästän kasveille. Olisikohan vielä vähän sumun peitossa sisustusratkaisujen kehittely. 


HARRASTAMINEN, MITEN KÄY TÄNÄ TALVENA?

Olin viime syys-talvikautena valokuvauskurssilla. Siinähän kävi niin kuin kaikkien meidän monille harrastuksille, jäivät loppukeväästä tauolle. Nyt onkin jännät paikat, alkavatko kurssit suunnitellulla tavalla. Valokuvaus tuli elämääni vasta pari vuotta sitten, samoin kuin sisustussuunnittelu. Ne täydentävät valtavan hienosti tätä bloggaamista, jota olen tehnyt nyt neljä vuotta.  Välillä toki tulee sellaisia väsähdyksen tunteita ja mietin sitä; miksi tätä teen sekä toisaalta; miten voisin siirtyä ikään kuin seuraavalle tasolle tekemisessäni. 

Kuntosalilla olen käynyt taas viikottain, joskin tämän viikon käynti odottaa vielä toteutumistaan. Olen ehkä liikaa ajatellut, että ulkoilu edistää hyvää kuntoa, mutta eihän se niin ole. Joten koko ajan on siltäkin osin hieman huono omatunto, että en saa itsestäni irti enempää liikunnan suhteen.

Sitten on monenlaista mukavaa järjestötoimintaa, jotka tuovat tekemistä edellytyksenä, että korona ei jaruta kokoontumisia livenä.  En tiedä pitäisikö olla huolissaan, kun olen keittiönpöydän ääressä heittänyt ilmaan ajatuksen, pitäisikö muutoinkin aktivoitua erityisesti oman alan eli soten suhteen enemmänkin. Ainakin on tunne, että tietotaito olisi hyvä saada siltäkin osin edelleen johonkin hyötykäyttöön. Hmmm

Sisustussuunnittelutyön osalta olen ollut tavallaan pitkällä lomalla koronan jälkeen. Olen kuitenkin saanut olla sisaren uuden kodin suunnittelussa mukana ikäänkuin tukihenkilönä, kun on tehty valintoja. Lisäksi piirustuspöydällä odottaa meidän oman keittiön suunnittelu. Emme ihan lähivuosina ole näillä näkymin muuttamassa mihinkään pienempään taloon/asuntoon. Vaihtoehdot ovat aivan levällään sen suhteen eikä oikeasti ole mitään kiirettä muuttaa poiskaan. Joten keittiön uudistaminen toisi kaivattua muutosta jo kolmekymmentä vuotta vanhoihin ratkaisuihin. Koen edelleen todella tärkeäksi osaksi oman elämän polkuja, että opiskelin virkauran jälkeen uutta alaa. Suosittelen opiskelua, jos sinulla on tarpeita ja olet valmis siihen panostamaan.



LUKEMINEN KANNATTAA AINA - first things first!

Aloittelin vihdoinkin lukemaan Michelle Obaman kirjaa minun tarinani. Tässä asiassa en ole ollut lähelläkään trendien harjaa, että heti olisi pitänyt lukea, kun se ilmestyi. Nyt lukeminen tuli ajankohtaiseksi, kun sain kirjan lainaksi sisareltani. Niinpä iltalukeminen on turvattu. Tai miksikäs ei päivälläkin voisi vähän lukea. Oikeastaan lukeminen on yksi parhaista keinoista irrottautua arjesta. Kun nyt hieman voipuneena (flunssa tuntuu saavan otteeseensa) tätä kirjoittelen, on varmaan parasta kaivaa esille lämmin huopa ja keskittyä ihan vain oleskeluun hyvän kirjan parissa seuraavaksi.

Onnekasta on se, että tuosta pitkästä ja monipolvisesta listasta voi ihan itse valita mitä ja milloin tekee. Taisi olla minulle ensimmäinen kerta ihan julkisestikin kirjoittaa ja pohtia yhdellä kertaa noin montaa asiaa. No, siinäpä on. Onko siellä muita listojen tekijöitä?

Oli tilanteesi tälle syksyä mikä tahansa, tärkeintä on se, että tiedät riittäväsi juuri sellaisena kuin olet ja elämäntilanteesi on. Pitäkää huolta itsestänne ja voikaa hyvin!


Autumn is coming and I wrote some to do -things to my list. Because of some feelings of flu I take a warm blanket and start with reading Michelle Obamas book.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?