Aurinko valaisi olohuoneen, joten oli hyvä hetki sisustuskuviin ja -ajatuksiin

Ehtiköhän joku siellä luulla, että en pääse ollenkaan sisälle ulkoilusta ja maisemien ihmettelystä? Ei huolta. Olen vain monien muiden lailla nauttinut niin paljon ulkoilusta ja lämpimistä syyskuun lopun päivistä, että en ole kotona sisällä (tai en mökilläkään) ottanut esille kameraa kuvaamista varten. 

Ajattelin jo tuossa aiemmin syyskuussa hieman pohdiskella täällä blogin puolella sitä muuttuuko koti tai kodin väritys vuodenaikojen mukaan ja varsinkin nyt syksyllä. Suorastaan haikailin jossakin kirjoituksessa sitä miten pitäisi ryhtyä järjestelemään kotia syksyisemmäksi. Muistattehan, miten kesän alussa talomme kaupungissa muuttui eräänlaiseksi "hankotaloksi". Vähän samanlainen visuaalinen ajatus oli mielessä, että syksyn tullen talostamme kuoriutuu esille jotain muuta, ehkäpä semmoinen syyshyggeilyyn sopiva. Mitä se sitten tarkoittaneekaan. Kesän jälkeen en ole kotona koskenutkaan minnekään noin sisustusmielessä. Olen kyllä onnistunut ns himmailemaan kodin sisustamisen kanssa jo pitkään. Mutta nyt on aika muutoksen. Siivottuani olohuoneen ennen viime viikonloppua, sohva vaihtoi paikkaa ikkunan eteen. Samalla toin villamaton olohuoneeseen. Sitten siirsin muita kalusteita pääosin entisille paikoille, sillä onhan sohva ollut aikaisemminkin usein ikkunan edessä ja kalusteet ovat niitä samoja ja jonkinlaiset vakiopaikat on olemassa. Oli ensin todella outo tämä järjestys. Melkein palautin sohvan takaisin tuon ison (ja korkean) seinän eteen. Jätin kuitenkin paikoilleen. Usein tällaiseen kalusteiden jälkeiseen muutokseen pitää hieman totutella. 

Nyt maanantaiaamuna aurinko paistoi olohuoneeseen ja katsoin sohvalle keittiön suunnasta. Melkein voi sanoa, että ihme tapahtui, kun sain ikäänkuin oman sisäisen sisustajan heätettyä henkiin. En selkeästikään ole niitä, jotka koko ajan siirtävät tavaroita uusiin paikkoihin. Välillä pitää hieman rauhoittaa tilannetta. Ja olihan näky aika tyhjä ennen kuvissa näkyviä asioita.

Sain aseteltua esille vähän rekvisiittaa; syntymäpäiväkimpustani (synttärit oli elokuussa, miten aika rientääkään) jäljellä olevat kuivakukiksi muuttuneet kukat asettelin sohvan toiseen päähän toiselle meidän ikivanhoista Artekin pikkupöydistä.  Toiseen päähän sohvaa nostin esille hyvin tärkeän ja muistoja sisällään pitävän vanhan kynttilänjalan. Sen seuraksi siirsin harmaan maljan parin omenan kanssa. Kerron kynttilänjalasta kohta tarkemmin. Nämä pienet lisäykset sohvan ympärille; nuo pöydät ja pöydille vähän pienesineitä, niin johan tuli sellainen viihtyisämpi ilme. Ja oikeastaan tykkään kovastikin. Vielä en tyynyihin puutukaan. Tyynyjen vaihtaminenhan on sellainen klassikko, jolla saa helposti uutta ilmettä. Pitää tunnustella, tarvitseeko huoneen sisustus muita ratkaisuja. Ehtiihän tässä. Tyynyjäkin vaihtaa. Kuiskasiko joku, että jouluun on enää vajaat kolme kuukautta ;)

Kynttilänjalasta vielä. Luit ehkä aiemman postaukseni, jossa kerroin siitä miten kaukokaipuu on iskenyt minuun. Jos et, tästä linkistä löytyy;  https://mrs60something.blogspot.com/2020/09/tunnetko-sina-joskus-kaukokaipuuta.html Tuon kynttilänjalan olen ostanut kaukokaipuuni kohteesta Ranskasta Compiègnesta pienestä sisustusliikkeestä. Voi että, kun pystyn palaamaan mielikuvissani sinne jälleen kerran ihan helposti, kun vain pidän hetken tuota kynttilänjalkaa kädessäni. Kynttilänjalka on pääosin poissa silmistä, mutta nyt sille oli selkeästi tilaus tuoda näkösälle. Ei tässä missään trendien harjalla olla. Kotoisaa mieluummin pitää olla.

En ole tyypillisesti sellainen syyshyggeilyn rakentelija, jolla kaikki lähtee kynttilöistä. Silti oli niin kiva, kun laitoin tulen tuikkukynttilään. Pidän mielellään kynttilöitä esillä, mutta harvakseltaan sytytän niihin tulen. Ehkä voisin useamminkin nautiskella kynttilän liekistä. Tuo teksti kynttilänjalassa on minua puhutteleva ja jaan sen tähän ranskaksi sekä suorana suomennoksena;

                        "L'Amour est une flamme dont le prénom est Eternité"

                        "Rakkaus on liekki, jonka etunimi on Ikuisuus"

Miten sinulle syksy näkyy kodissasi? Vaihdatko tyynynpäällisisä, torkkuhuopia tai -vilttejä ja kokoatko kynttiläasetelmia? Entä syysverhot, vaihdatko sinä kesän jälkeen verhoja? Vai pysyykö koti samanlaisena vuodenajoista riippumatta? 

Kuten tiedättekin, ei ole yhtä tapaa eikä varsinkaan ole mitään oikeaa tapaa siirtyä syksyyn. Edelleen todellakin nautinnolliset ja jopa kesäiset säät jatkuu, joten vallan hyvin ehtii siirtyä sisälle vielä vähän myöhemminkin. Ihanaa kuukauden vaihteen aikaa sinulle!

It was finally time to do some changes in living room at home. It's the end of September and I have been enjoying of really warm and lovely days. There has not been any hurry to decorate some hygge feeling to our house. After some cleaning at home it was time to do at least something. And that candleholder - dear memory from city in France. Have some hygge time you too!