Mmmm... hyvää!

Joskus on kiva ilahduttaa perhettä, josta aika iso osa oli viime lauantaina yhtä aikaa saman pöydän ääressä. Tiedättehän se iso ja vanha pirtinpöytä, jonka erittäin kulunut pintaa silloin tällöin vilahtaa joissain kuvissa. Näitä yhteisiä hetkiä saada lähes kaikki pöydän ääreen, on kovin harvoin ja silloin on kiva, jos onnistuu jollain yllättämään perheen. Puhun nytkin syömisestä. Pöydällä on eräänlaisena keskipisteenä toki muukin funktio kuin pelkkä syöminen. Monet jutut, iloiset, surulliset, yllättävätkin, on pöydän ääressä jaettu siinä ruokailun tai kahvittelun ohella niin perheen kuin ystävien kesken!

Tällä kertaa lähestyvä itsenäisyyspäivä sai minut liikkeelle. Sain päähäni, että nyt tarjotaan jälkiruuaksi kahvin kanssa jotain, mitä kukaan ei ollut aiemmin luonnossa nähnyt. Joskin kuultu ja luettu oli.


Asumme siis todella lähellä leipomoa, joka voitti tulevan Suomen 100 -vuotisjuhlavuoden  johdosta leivonnaisista järjestetyn kilpailun. Minä, kun ajattelin, että eipä voisi helpommin sujua juhlaleivosten osto kuin sinne vain Huovisen leipomoon ja tilaus vetämään. Sitten hakemaan ne tulevaa lauantaita varten. Täytyy nyt ihan kertoa, miten siinä kävi. Menin torstaina töiden jälkeen leipomoon ja asetuin jonoon odottamaan vuoroani. Totuus valkeni minulle, kun edellän vuoroani odottava rouva sattui olemaan samalla asialla, Ei voi leivoksia enää tilata. Niitä tulee (tai sitten ei, tai ehkä jonkun verran) perjantaiaamulla, mutta ei heti puoli kahdeksalta (jolloin juuri olisin ehtinyt ennen töihin menoa niitä jonottamaan). Uusia tilauksia otetaan vastaan viikon päästä, siis itsenäisyyspäivän juhlien jälkeen.

Sain kuitenkin yllättävän tarmon puuskan, kun kuulin, että voisin ehkä käydä toisella puolella kaupunkia olevassa isommassa leipomon myymälässä tarkistamassa sattuisiko siellä olemaan samana päivänä valmistettuja leivoksia jäljellä. Niin päätin lähteä koettamaan onneani. Ja siellä juuri edelläni oleva rouva osti joitakin jäljellä olevia ja itselle jäi riittävä määrä ostettavaksi. Onneksi oli tarkoitus syödä ne lauantaina, joten ei ollut ongelmaa säilyvyyden suhteen ja niin sai perhe aivan ensimmäistä kertaa maistaa tuota juhlaleivosta.



Perheen toiseksi nuorin jäsen pikku A totesi herkkua suuhunsa saatuaan Mmmm... hyvää! Hän tulkitsi loistavasti kaikkien mielipiteen. Hyvää oli ja pystyin säilyttämään yllätyksen loppuun saakka. Kuvatkin sain otettua niin, että pienokaiset olivat nukkumassa ja kaikki aikuiset jossain ulkona.

Nyt, kun on Suomen itsenäisyyden 99. juhlapäivä ja tätä kirjoitan, on kiva jakaa tämä kokemus teille toivottaen Hyvää itsenäisyyspäivää oheisten kuvien kera leivoksesta nimeltä Hangenkierä sekä talvisesta kotikaupungista, joka näyttää kauniin talviselta juuri tänään. Hangenkierä -leivoksia muuten saavat muutkin leipomot valmistaa ensi vuonna, joten herkuttelumahdollisuuksia lienee tiedossa laajemminkin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?