Mitä minulle kuuluu, nyt kun kevät tulee

Silloin tällöin blogimaailmassa kirjoitetaan kuulumisia vastaamalla joihinkin kysymyksiin. Niitä on kiva lukeakin. Pienen blogitauon jälkeen kertoilen nyt jotakin kuulumisistani.

Mitä teet nyt?

Tällä hetkellä päällimmäisenä varsinaisena tekemisenä on yllättävä sisustussuunnittelutehtävä kotiin. Olen parina päivänä käynyt katselemassa laattoja, joita tarvitaan meidän kodinhoitohuoneeseen. Jaa, että miksikö, kuulen siellä kysyttävän? Oltiin pienellä matkalla viime viikolla ja juuri edellisenä päivänä, kun oltiin palaamassa kotiin, soitti tytär (oli käymässä meillä) että kodinhoitohuoneen seinästä suihkuaa vettä! Vesi suihkusi suppealle osalle lattiaa tai oikeastaan portaikkoon, josta mennään pari askelmaa alemmas harrastetilaan. Ei aiheuttanut vesivauriota varsinaisesti kodinhoitohuoneeseen ja kuivattaminen aloitettiin heti, kun päästiin illaksi kotiin. Vakuutusyhtiöstä on käyty ja odotellaan heidän päätöstä. 

Lopputulemana päätettiin, että nyt tehdään kodinhoitohuoneen tarvitsema remontti, kun joka tapauksessa täytyy pienimuotoisesti jotain tehdä. Tähän remonttiin kuuluu lattiapintojen uusiminen, vaikka vesivahinko ei ulotu edes varsinaiseen lattiaosaan. Ja nyt olen laattoja käynyt katselemassa. Lisäksi päätettiin lisätä kaappitilaa, joka aikanaan jäi liian vähäiseksi. Sekin vaatii suunnittelua ja materiaalien hankintaa. Halutaan säilyttää nykyisestä ratkaisusta jotain, maalataan seinät, listoja, harrastetilan ovi... ja mitä vielä? Että tämmöinen suunnitteluprojekti on menossa.

Niin, että miten suhtaudun? On kivaa ja tarpeellista, mutta tosiasiassa tämä aika vuodesta ei ole minun juttuni. En ole saanut irti sellaista suurta innostuksen puuskaa vielä. Syynä lienee se, että tämä tuli ns puskista eikä sellaisesta innostuksesta ryhtyä suunnittelemaan, kuten yleensä remontointiin liittyy. Oikeastaan on sellainen haikea olo, kun nyt sitten luovutaan tuosta jo kolmekymmentä vuotta vanhasta kodinhoitohuoneen ratkaisusta. Varmaan samasta syystä ei keittiön osin välttämätön remonttikaan ole päässyt suunnitelmasta pidemmälle. Se luopumisen haikeus tässä varmaan on. Se tietoisuus, että nämä ratkaisut ovat meille isoja eikä varmaan tulla tekemään isompia remontteja tähän taloon. Näiden ratkaisujen kanssa sitten eletään niin kauan kuin tässä talossa asutaan. Aika iso juttu, kun tarkemmin ajattelee. Siis se, että kaikelle on aikansa.

Mikä on suhde matkustamiseen nyt?

Sehän se, että edelleen kaukokaipuu on läsnä. Katselen välillä jotain esineitä kodissa, jotka on muualta maailmasta, itse tuotuja tai saatuja. Miten mukavia muistoja liittyy kiviin tai käpyihin noissa kuvien maljoissa. Ne ovat mikä mistäkin; Ranskasta, Italiasta, jopa Karjalasta. Maljat ostettiin Kiinasta jo melkeinpä muinaisuudessa, kun oltiin tapaamassa erästä lapsistamme, joka asui Pekingissä puolitoista vuotta. Ei ne mitään Ming -dynastian aikaisia kippoja ole, joista näytetään maksavan jossain Sotheby'ssä satojatuhansia. Ei sentään! Ostettiin ne Pekingissä kirpputorihallin lattialla istuvalta mieheltä. Tulimme varmaan molemmat iloisiksi tuolloin. Kaivoin ne esille pitkästä aikaa.

Matkustamisesta puheen ollen tehtiin pieni matka autolla pääkaupunkiseudulle. Se matka, joka päättyi sitten pikapaluuseen kotiin. Oltiin hoitoapuna, kun siellä oli hiihtolomaviikko eikä vanhempien loma sattunut sille viikolle. Meillehän se oli mukavaa vaihtelua ja arvokasta aikaa olla lastenlasten kanssa.  Tuolla matkalla tuli tehtyä se havainto, joka tuntuu olevan nyt laajemminkin esillä. Jotenkin näytti ihmisten elämä aika huolettomalta. Maskeja käytettiin ehkä sinnepäin ja paljon oli ihmisiä liikkeellä. Me oltiin huolellisia niin kuin yleensäkin kuluneen vuoden aikana on täällä kotipaikalla oltu. Silti on matkan jälkeen sellainen lievä karanteeninomainen tarve olla mahdollisimman paljon kotioloissa. 

Mitä harrastan nyt?

Kyllä on harrastaminen entisellään. Ulkoilen, valokuvaan ja hieman käsitöitäkin teen. Suunnitelmissa on tehdä tänä vuonna lastenlapsille uusia tilkkutyöpeittoja ja yhden peiton kankaat on jo valittu. Pitkään harkitsemani kirjoitusprojekti on aloittamista vaille valmis niin sanotusti. Nyt vain nämä upeat aurinkoiset päivät ja tämä remonttitarve hieman jarruttelee siirtymistä mihinkään isompaan projektiin. 

Miten hyvin voit?

Kiitos kysymästä, voin varmaan ihan hyvin. Olen saanut "selätettyä" selkävaivoja, kuten oli tavoitteena. Ruokailun ja ruokavalion suhteen on tapahtunut ehkä pientä edistystä. Vielä on kirittävää, että saisin lisättyä kasvisruokia ruokavalioon. Tähän vuodenaikaan ollut sokeripaastoni etenee horjuen. Ehkä aina ei voi onnistua täydellisesti. 

Mikä innostaa ja mikä ei?

Keväässä on parasta tämän valon lisääntyminen ja lumen sekä pakkasten hiipuminen. Odotan myös jo kovasti pääsiäisaikaa. Se on ajankohta, jolloin on meillä ollut muutamia perhetapahtumia ja siksikin se on merkityksellinen. Tottakai kaikkinainen koristelu on kivaa, kuten joulunkin aikaan. Pääsiäiseen liittyen kirjoittelen myöhemmin yhden jutun pienimuotoisen yhteistyön merkeissä. 

Sama asia, joka ei innosta, lienee meille yhteinen. Eihän tästä korona-ajasta kukaan jaksa innostua. Turhautumista ja vähän turtumista tähän menoon olen havainnut itsessäni. On jotenkin raskasta odottaa sitä aikaa milloin oikeasti helpottaa. Realismia on tottakai se, että rokotukset tulevat helpottamaan tilannetta. Myös kesän suhteen on mahdollista olla optimistinen. Että sittenkin tulisi hyvä ja toivottavasti oikeasti myös aurinkoinen leppoisa kesä eikä tarvitsisi olla niin paljon huolissaan.

Tämmöinen juttuhan tästä tuli. Kaikki on hyvin, mutta sellainen lievä alavireinen olo on.  Parasta on se, että tietää tämän menevän ohi ja just tämä talven taittuminen kevääksi keikkuen on tilapäistä.

Miten siellä voidaan? Mistä sinä saat energiaa? Onko tullut hiihdettyä? Paastoatko ja miten?

Kaikkea hyvää alkaneeseen maaliskuuhun sinulle!

It's March! Some thoughts of what I am doing now and how do I feel about the change from winter to spring on this post. How are you doing? Hope you are feeling good and staying safe!