Aamiaishetki ja ruudullinen pöytäliina - myös vähän muistoja Ranskan matkalta

Matkalla oleminen oli meille jo aika kaukainen muisto kaikkien näiden erilaisten ja erikoisten vuosien jälkeen. Maaliskuussa kävimme vihdoinkin kuuden vuoden jälkeen Ranskassa, josta on muodostunut meille molemmille läheinen maa.

Olenkin joskus kirjoittanut suuresta (käytettäköön nyt kulunutta ilmaisua) rakkaudesta Ranskaan. Jo lukiovuodet luin ranskalaisia lehtiä ja opiskelin kolme vuotta tavallista kouluranskaa. En sen kummempaa kielitaitoa saavuttanut, mutta jollakin tavalla jotain ranskalaisuudesta siirtyi sieluuni ja näköjään pysyvästi. Miehellä on toki oma polkunsa tähän ihastukseen, jonka olemme jo vuosikymmeniä yhdessä jakaneet. Mutta eipä siitä sen enempää.  Pahoittelut, kun en saa kuvia tottelemaan ja pysymään oikeissa kohdissa, joka johtunee siitä, että ne on otettu kännykällä. Sitten vain tunnelmiin matkalta ja matkan jälkeen ja vähän siihen ruudulliseen pöytäliinaankin.                     

Aivan aluksi oltiin Pariisissa yhden yön yli. Vihdoinkin kaikkien Pariisiin tehtyjen matkojen jälkeen käytiin Seinen vasemmalla rannalla kahvila Cafe de Floressa. Sinnehän ei mennä ihan noin vain, vaan ihan piti jonottaa ulkona pääsyä sisälle. Jonotus sujui vallan nopeasti, joten päästiin nopeasti ihmettelemään miten toinen Pariisin kuuluisimmista kahviloista vetää sisäänsä tauotta niin paikallisia asukkaita kuin turistejakin. Syötiin sipulikeittoa ja juotiin kahvit päälle. 

                    

                    

Elämys on koettu ja kuvat tallella. Mehän muuten liikutaan aina vuokra-autolla ja niin samana päivänä hankkiuduttiin ennen ihan pahinta ruuhkaa moottoritie A1:lle kohti maaseutua ja tuttua kaupunkia Compiegne. Jos olet joskus kuullut tai tiedät tai olet kokenut Pariisin liikenteen ja varsinkin valtaisan kehätien ruuhkat, tiedät mistä puhun. Compiegnessa vietettiin pari päivää ystävien luona ja käytiin myös paikallisessa ravintolassa syömässä miehen entisen ranskalaisen työkaverin kanssa. Saatiin kunnon kielikylpyä, sillä emme odottaneetkaan, että puhuttaisiin englanniksi. C'est la vie!!!  Käytiin vähän kahdestaankin kiertämässä tutuissa maisemissa ja katselemassa kaupungin keskustaa. Ei ollut mitään isoja muutoksia tapahtunut ja sehän oli vain mukavaa, oli tuttua ja turvallista. Keskiviikkona sattui olemaan maalaismarkkinapäivä ja pienen kiitävän hetken tuntui keväiseltä. Aika kului todella nopeasti, joten monta todellista kiinnostavaa paikkaa jäi käymättä tällä reissulla. Toisella kertaa...                                     

Matkaviikon lopuksi palattiin Pariisiin ajamalla (jälleen ruuhkassa) suoraan kaupungin ytimeen ja vietiin auto Galerie Lafayetten alle parkkitaloon. Käytiin syömässä tavaratalon yläkerrassa, etsittiin miesten osalta jotain tarpeellista (ei löydetty) sekä hankittiin pienet tuliaiset lapsenlapsille. Napattiin kuva Eiffel -tornista, jota vanhin lapsenlapsista meiltä toivoi. 

Meillä ei ollut tarpeellista shoppailla, joten aika pian hakeuduttiin viimeiseksi yöksi varaamaamme bed

and breakfast -tyyppiseen pieneen hotelliin 16. arrondissementissa (paikallinen kaupuninosa numero 16). Ja onneksi päätettiin lähteä tuohon aikaan ruuhkaisille kaduille, sillä matkan varrella havaittiin ylimääräistä poliisipartioiden liikehdintääkin. Hotellissa televisio näyttikin suoraa kuvaa, miten juuri tietyt alueet ohitettuamme, oli jo alkanut mellakointi, joka sitten on kiihtynyt todella paljon. Onneksi emme halunneetkaan jäädä yhtään pitemmäksi aikaa kaupunkiin, sillä siirtyminen hotellille olisi vaatinut todella suuren ylimääräisen ajomatkan, jos olisimme tuntiakaan myöhemmin olleet liikkeellä.

Hotelli Villa du Square täytti kaikki ne toiveet, jota ikinä voisi toivoa ranskalaiselta hotellilta. Kaikissa tiloissa oli valtavasti taulukollaaseja, kirjoja, esineitä ja kaikki oli toteutettu todella hyvällä maulla. Tällaisena melko skandinaavisen sisustustyylin toteuttajana tajusin myös viimeistään aamupalalla sen miten ranskalaisuus on jollain tavalla osa omaa sisustustyyliä. Palaan siihen kohta. Aamupalapöydässä olisin voinut viipyä paljon pitempään. Isäntä oli mielissään, että oli jälleen saanut suomalaisia vieraita. Olen instagramissa seuraanut pitkään hankolaista Anna Piiroista @annapalaaanna ja hän on tuonut esille tämän hotellin aiemmin myös blogissaan. Täältäkin siis lämmin kiitos hänelle tästä vinkistä. Voin vain toivoa, että joskus olisi mahdollisuus uudestaankin yöpyä tässä pienessä viiden huoneen majapaikassa, ehkä kesäiseen aikaan ja ehkä siinä huoneessa, johon kuulu oma käynti takana olevaan salaiseen puutarhaan.

                    

                    

Sitten paluu aamiaispöytään ja ruutuliinaan. Nimittäin, jos joku kuosi on ollut jossain muodossa mukana meidän sisustuksessa, on se ollut ruutukuosi. Ja niin vain tälläkin matkalla viimeisenä aamuna tuli todistettua miten ranskalaisuus, ruutukuosi ja oma jonkinlainen elämysmaailma löytävät toisensa. Aamupalaa syödessämme minulle tuli niin mukava rento olo, vaikka joku muukin pariskunta oli samaan aikaan pöydässä. Nautin ihan valtavasti ja samalla tajusin ikään kuin olisin kotona pöydän ääressä. Tajusin sen miksi oli erityisen hyvä olla, kun huomasin pöytään katetun ruudullisen pöytäliinan, sen päällä pellavaisen kaitaliinan, valkoisia astioita, leipäkorin, teräksisen lautasen juustojen alla, jugusttipurkin, johon olin tunkenut vihreän teepussin kuoren ... Ja minulle tuli, sanoin jo, niin kotoisa olo.  Otin muutamia kuvia muistoksi.

                    

Kotiin tultua ei tarvinnut juuri muuta kuin siirtää aamiaisastiat eri paikkaan pöytää ison astiakaappimme kohdalle. Käytiin muutenkin muutama päivä matkan jälkeen miehen kanssa viikottaisella kahvittelulla oululaisessa Mon chou -kahvila-konditoriossa, jota pitää ranskalainen perhe. Sieltä ostettiin kotiin aitoa ranskalaista patonkia ja croisantteja. Ruudullinen pöytäliina pöydälle, pellavainen kaitaliina sen päälle ja niin voi hetkeksi siirtyä tästä edelleen jatkuvasta talvesta muisteluihin matkastamme. 

                            

Lopuksi haluan sanoa, että olen todella kiitollinen, että voitiin vihdoinkin matkustaa ja saatiin tavata läheisiä ranskalaisia ystäviämme. Heidän kanssa jatketaan jälleen kuukausittaisia videopuheluita ja käydään kahvittelemassa ranskalaisessa kahvilassa täällä Oulussa, jolloin myös voidaan vaihtaa muutama ajatus ranskalaisittain. Samalla jatketaan kotoista elämää lumisten näkymien keskellä luottaen, että kyllä aurinko tehtävänsä tekee ja päästään nauttimaan suomalaisesta keväästä ja kesästä pikimmiten. Kotona onkin aika ryhtyä keväisiin puuhiin, kasvien huoltoon ja päästää harmaat tyynynpäälliset kesäksi lepoon ja tuoda jotain vaaleampaa esille. Ja pääsiäinenkin on jo ovella!!!  

Valoisaa kevään ja pääsiäisen ajan odotusta sinulle! Voi hyvin!