Joulu tuli ja meni ja nyt tuli ikävä JOULUA!

Alkuun mitä mukavinta, onnellisinta ja valoisinta uutta vuotta sinulle toivotan. Sitten palaan ajatuksissani menneeseen Jouluun, joka meni ohi tällä kertaa poikkeavasti. Ja ihan tuli ikävä Joulua? Siitä tässä kirjoituksessa.

Olen jo monta kertaa kertonut siitä miten tämä Joulu oli niin erilainen kuin olin ajatellut. Rajun flunssan takia varsinainen Joulun aika meni melkeinpä sumussa ja päivät vain lipuivat ohi. Aikamoinen väsymys oli päällä emmekä edes jaksaneet hakea vintistä meidän vanhaa muovista joulukuusta sekä koristella sitä. Oikeastaan sitä ei muutoin voi kuvata. Ja varmistukseksi tähänkin, että päästiin myös koronatestiin aattoaamuna ja saatiin varmistus, että emme olleet sairastuneet koronaan.  

Palattiin Jouluksi kotiin Etelä-Suomesta kaksi päivää ennen aattoa ja matkalla yövyttiin Seinäjoella ihastuttavassa hotelliravintola Almassa. Yövyttiin Almassa uudemmalla puolella, mutta jouluaamiainen nautittiin vanhoissa tiloissa. Ja miten kaunista oli. Siellä oli joulukuusi, jonka onneksi ymmärsin käydä kuvaamassa. Ja kuusessa oli jotain minkä olin jo ehtinyt aiemmin miehelle sanoa hankkivani meidän kuuseen. (Olin vielä tuolla hetkellä toiveikas, että kotiin tultua laitetaan joulukuusi ja minä käyn jostain ostamassa lippunauhan). Ei tullut kuusta eikä tullut lippunauhaa, mutta ihana kuva muistoksi jäi. Ajettiin Seinäjoen jälkeen minun kotipaikkakunnalle, jossa kävimme vanhempieni ja lähisukulaisten haudalla.

Joskus on hyvä se, että on "aika reipas". Tässä varmaan olisi hyvä siteerata jotain Nalle Puhia tai vastaavaa. Huonosti olen Nalle Puhini lukenut, kun en mitään lausahdusta muista. Mutta reipas kun olin  lähdin aatonaaton aamuna (miehellä oli jo todella kova kuume) kauppareissulle ostamaan ruokatäydennyksiä. Tuossa vaiheessa tunsin itsekin olevani sairastumassa. Ja se mitä halusin hakea, oli jolukukat. Siinähän kävi niin, että ihastuin anemoneihin, joita sitten ostin. Joukkoon sidottiin kullattua oksaa ja "hienohelmaa", jonka oikeaa nimeä en nyt muista. Kimppu olikin aika kiva ja semmoinen väriläiskä, kuten huomaatte. Ihan oli jouluinen koriste. 


Meidän uuden vuoden vietto jatkui samanlaisena, koska saaduista lääkkeistä huolimatta tekee tiukkaa parantua. Molemmat saatiin bronkiitti eli keuhkoputken tulehdus, johon saatiin lääkkeet. Nyt on aika tyhjä olo ja tuli semmoinen iso ikävä siitä, että seuraavaan Jouluun on niin pitkä aika. Sen verran on vointi parantunut, että tein eilen illalla jouluisen luumupiirakan, jota olen tehnyt ainakin neljäkymmentä vuotta joka joulu. Sehän jäi tekemättä tänä jouluna. Hetkellisesti tekisi mieli hakea joku joulukukkakin kotiin tai vaikka tulppaaneja. Mahdollisesti teen siitä jotain kivaa ruokaa, joka pitkittäisi joulun tuntua. Onhan loppiainen vielä edessä päin ja ihan ensimmäistä kertaa nähdään livenä perhettäkin tällä viikolla. 

Huolimatta poikkeavasta joulun ja vuoden vaihteen ajasta, on uusi vuosi otettu meilläkin ilomielin vastaan. Koska olen päätynyt ehdokkaaksi hyvinvointialueen aluevaaleihin, on tässä puuhaa riittämiin vaaleihin valmistautumisessa. Olen kirjoitellut pari juttua lehtiin ja toiseen blogiini, josta mainitsin edellisessä kirjoituksessani. Tammikuu menee tämän blogin osalta matalalla profiililla, mutta tapaamisiin uusien juttujen parissa myöhemmin.

Vielä kerran mitä parhainta alkanutta uutta vuotta sinulle! Voi Hyvin!



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?