Marraskuun alku ja uudistuneen olohuoneen tunnelmaa

Meillä tuli syyskuun alussa täyteen 39 vuotta siitä, kun muutettiin tähän taloon. Se on pitkä aika. Joskin asuttiin reilu kolmekymmentä vuotta sitten vuosi muualla, kun taloon tehtiin täysremontti; katto pois ja toinen kerros. Kaikesta siitä olenkin kirjoittanut joskus tänne blogiin.

Nyt istun olohuoneessa ja nautin tästä hetkestä, kun meille iso muutos sisustamisen osalta on eräässä päätepisteessä. Vuosien ideointien, haaveiden ja suunnitelmien jälkeen kaikki on nyt toisin olohuoneessamme. Olemme antaneet lasten perheille kolme nojatuoliamme. Ne, jotka hankittiin kolmekymmentä vuotta sitten remontin yhteydessä uuteen kotiimme ja yksi, joka kotiutui meille myöhemmin. Ne saivat uuden kodin ja me saatiin tilaa uudelle.

Katselen nyt ympärilleni ja on sellainen rauhallinen olo. Vanhat ja uudemmat kalusteet ovat nyt löytäneet paikkansa. Istun sohvalla (sellainen "köyhän naisen Gervasoni"), joka nousi yhdeksi omaksi tavoitteeksini hankkia kotiimme. Kuukausia seurasin muutamia sisustuksen myyntisivustoja ja odotin, kun hinnat oli tippunut riittävästi alas. Aluksi tämä Decotiquen Loveseat oli pari kuukautta meidän kirjastohuoneessa. Olemme pitkälti toista vuotta yhdessä kierrelleet etsimässä olohuoneeseen uutta nojatuolia. Emme ole osanneet tehdä päätöstä - vielä. Niinpä Loveseat siirtyi olohuoneeseen. Se on matalampi kuin vastapäätä oleva sohva, mutta antaa olla nyt näin. On sellainen nuotiopiiritunnelma, kun sohvat ovat vastakkain. Sohvien keskelle sijoitin tarjoilukärryn. Se oli haaveissa meidän kotiin silloin remontin yhteydessä, mutta sen aika tuli reilu kymmenen vuotta sitten. Kaikelle on aikansa. Nyt rohkenen pitää sitä esillä ujostelematta sen liikaa designilmettä ja ajattelen, että se on yksi toteutunut sisustushaave. Sillä on myös tunnearvoa, joka liittyy omien vanhempien poismenoon.

Huomaan, että tunteet nousee pintaan, kun ajattelen meidän kotia. Kymmeniä vuosia samassa talossa ja mieheltä toivomani uudet senkit tuossa vieressä. Hän teki niitä muutaman vuoden. Niiden välissä on lapsuudenkodin vanha Mademoiselle -tuoli. Siitä poistettiin jo kauan aikaa sitten yhteisellä päätöksellä maali ja mies korjasi yhden pinnan.  Ja ihan paras paikka sille on olla tässä "nuotiopiirimme" laidalla. Pyöreä pikkupöytä on niitä remontin jälkeen hankittuja kalusteita. Huomaan, että kaikkiin kalusteisiin liittyy joku tarina. Jotain vanhaa, jotain uutta...  

Kuten sanottu, joskus tunteet menee edellä. Tämänkin jutun kirjoitin useamman kerran ja otin kuviakin muutaman kerran. Sellainen pitkä sisustuspohdiskelua koskeva juttu jäi nyt pöytälaatikkoon. Jos haluat, että kirjoitan jotain lisää sisustamisesta, haaveista, niiden toteuttamisesta, kirjoitan mielelläni. Luulen, että monella on hetkiä, että tekisi mieli muuttaa kaiken, mutta ei tiedä mistä aloittaa. Meidänkin prosessi oli, no pitkä. Kommenttisi ovat tervetulleita.

Mukavaa marraskuun alkua sinulle!