Tilkkupeitot - harrastus ja luova prosessi

Olen joskus maininnut siitä, että olen harrastanut vuosien ajan tilkkutöitä. Aloitin tämän harrastuksen jo kolmetoista vuotta sitten. Menin silloin syksyllä kurssille, jossa pääsin kiinni alkeisiin. Kuljin samassa ryhmässä muistaakseni kahdeksan vuotta. Syntyi oikeita opettajan ohjaamia harjoitustöitä ja muutamia peittoja. Ihan ensimmäinen tilkkupeitteeni oli pienehkö torkkupeitto, joka oli hyvin tummansävyinen. Sen jälkeen monenlaisia töitä onkin syntynyt. 

Nyt ajattelin kertoa tarkemmin minkälainen prosessi on tehdä tilkkupeittoa. Käytän tuoreena esimerkkinä kahdelle lapsenlapselle (sisaruksille) tänä syksynä tehtyjä peittoja, jotka on juuri viety uuteen kotiin ja samalla syntymäpäivälahjaksi.

Kankaan valinta

Kaikki alkaa kankaasta ja niiden valinnasta. Minä näen tilkkutyön laajemmin myös sisustuselementtinä, josta syystä kuvittelen peiton kankaat ja värit osana tulevaa ympäristöä, jossa niitä käytetään.  Tilkkutöitä harrastaneena olen kerännyt kankaita varastoon kaikki nämä vuodet. Kun nämä serkuksista isoimmat ja meidän ensimmäiset lapsenlapset syntyivät, aloin ostella erilaisia pienille lapsille sopivia kankaita; aiheina oli ainakin nallea, koiraa, nukkea, kukkaa ja sitten joutsenia, joka kangas päätyikin vasta nyt tehtyyn tilkkupeittoon neito M:lle. Kuudesta lapsenlapsestamme juuri hän on ainut tyttö ja olen hänestä joskus blogiyhteydessä käyttänyt nimitystä neito M. Kohta huomaat miten hyvin sopii tähän juttuun tuo nimitys.

Ja mistäkö olen hankkinut kankaita? Uudet kankaat olen ostanut joko Keskisen kyläkaupasta tai Eurokankaasta täällä kotikaupungissa Oulussa. Minun ehdoton suosikkini kangaskaupoista on @eurokangas , jossa saa aina takuuvarmaa palvelua. Keskisen kangasvalikoimat tulivat tutuiksi vuosia sitten, kun kävin siellä melkeinpä kuukausittain, kun huolehdin äidin asioista ja yövyin yleensä Keskisen hotellissa. No, nyt tuli taustoitettua vähän enemmän, mutta kuuluu uusien kankaiden hankinnan prosessiin. Lapsille sopivia kankaita on edelleen aika paljon varastossa. Ne vain ovat niin ihania ja monta peittoa voisi niistä valmistaa.

Tilkkutöissä käytetään yleensä paljon omia vanhoja kankaita; lakanoita, tyynyliinoja, verhoja,  miesten puuvillapaitoja ym. Niin olen minäkin tehnyt. Silti moniin töihin olen ostanut uusia kankaita ainakin täydennykseksi. Kaikkiin töihin (pois lukien häälahjaksi tekemäni valkoinen kirjailtu tilkkupeitto) olen ottanut mukaan ruutukuosia. Se on minulle eräänlainen "label", sillä olen aina rakastanut ruutukankaita.

Tällä kertaa tytön peiton kankaat soinnutin hänen uuden huoneensa tehosteseinän väriin, joka on Tikkurilan värikartassa nimellä Neito. Halusin teemoittaa peittoa kohti isomman tytön tyyliä. Siksi tuo vuosikaudet jemmassa ollut joutsenaiheinen kangas sekä meidän kodin ikivanha pikkukukallinen verhokangas tuli otettua tähän työhön. Marimekon kurjenpolvikangas harmaana ja suurena pintana peiton toisella puolella tuo syvyttä ja luonnollisesti roosan sävyinen ruutukangas tarvittiin. Neito M:n edellisessä ja vielä käytössä olevassa peitossa on tehostekuvioina Kaja, tiedättehän Ryhmä Haun pinkin tyttökoiran? Sitten, kun hän haluaa, Kaja -peitto saa siirtyä vaikka varapeitoksi hänen kerrossängyn toiseen vuoteeseen. On kiva, kun yökylään tulevalle ystävälle on oma peti ja peitto. Tai kyllä tämä tyttö tietää miten haluaa tehdä ;), ei siihen mummoa tarvita neuvomaan.

Pojan huoneen tehosteseinä on sininen, Tikkurilan värikartan Denim. En oikein innostunut valitsemaan tummaa sinistä vahvaksi väriksi, vaan hankin tummanharmaan kankaan peittoon toisen puolen vahvaksi väriksi. Hänelle oli tänä kesänä tärkeää uuden oman kodin rakentamisen lisäksi kodin taakse hänelle rakennettava puumaja ja siksi päädyin ottamaan vahvaksi kuvioksi tuon taloaiheisen kankaan. Kesän uimakoulun innottamana valitsin lisäksi vedenvärisiä kankaita. Ruutukangas on hieman erityyppinen tällä kertaa. Näistä sitten syntyi reipashenkinen isomman pojan nuorisosängyn kokoa oleva peitto.

Kuvioiden sommittelu

Kuvioiden sommittelu on tärkeä osa luovaa prosessia, joka jatkuu käytännössä koko työn tekemisen ajan. Minulla on tapana tehdä myös peiton toiselle puolelle jotain kuviota tai ainakin kehystää toisen puolen isompaa kangasta muilla kankailla. Joskus kuvioiden sommittelussa ratkaisee se paljonko kangasta on jäljellä. Joko teen uuden suunnitelman tai sitten lähden hakemaan kangasta lisää. Ainut huomioitava juttu on se, että kankaita täytyy hieman pestä tai ainakin kastella ennen käyttöä, jotta ne kitistyisivät ja myös pehmenisivät käyttöä varten. Tämä on tarpeen varsinkin, jos samassa peitossa on  mukana vanhoja käytettyjä kankaita. Kun peitto joskus päätyy pesuun, on parempi, että kankaat eivät kutistu epätasaisesti. No, se ei nyt ole iso juttu, sillä minun mielestä tilkkutyöhön kuuluu eräänlainen rouheus ja käytetyn meininki. 

Näihin töihin tein yksinkertaisia tilkkuneliöitä ja niiden rinnalle kankaista koottuja "jonoja". Sitten vielä kehystämällä peiton reunat kangassuikaleilla saa kokonaisuuden ikäänkuin kasaan. Tässä ratkaisussa näkyy se, että en ole muutamiin vuosiin käynyt kursseilla ja kaikki upeat ja vaativammat kuviot ovat unohtuneet.  Näitä töitä sommittelin ns vapaalla kädellä. 

Ompelu ja silittäminen

     

Ompelua varten on hyvä olla kunnollinen ompelukone, ainakin jos aikoo tehdä isompia töitä. Nyt jopa kymmenen vuoden jälkeen käytin vihdoinkin koneen huollossa varmistukseksi, että kaikki sujuu paremmin. Vaikka ompelutaitoa on edeltävillä sukupolvilla, äidillä ja äidinäidillä ollutkin, ei se ole minulle mikään myötäsyntyinen lahja. Siksi oli aivan välttämätöntä, että menin oikealle kurssille. Olen ehkä vähän kärsimätön tekemään tarkkaa työtä ja tilkkutöiden ompelussa on minulle kompastuskiviä kurssien jälkeenkin. Yksi niistä on se, että jossain vaiheessa kankaiden saumat eivät yhtäkkiä olekaan sopivan levyisiä ja joudun purkamaan saumoja ja aloittamaan alusta. Kahden eri kankaan yhdistäminen ja varsinkin kohdistaminen on - no haastavaa. Silti en ole tainnut jättää tästä syystä yhtään tikkutyötä kesken. Sitkeydestä on tässä ollut hyötyä.

Tilkkutyön ompelemisessa on olennaista, että koko ajan on valmiina silitylauta ja -rauta jossain lähellä. Minun työhuoneeseen siirrettiin kodinhoitohuoneen remontissa sieltä vanha kaappi, jossa oli kaapista ulosvedettävä silityslauta. Lisäksi minulla on erillinen tavallinen Ikean silityslauta, jota olen käyttänyt tälläkin kertaa kankaiden leikkaustyössä aputasona. Kankaiden leikkaamista varten pitää olla tason päälle laitettava ompeluliikkeestä hankittavat "leikkausalusta" ja iso tähän tarkoitukseen myytävä "mittalevy" kankaiden leikkaamiseksi suoraksi ja leikkausterällä varustettu varrellinen "väline" pyöreällä leikkausterällä (huh, kun en muista sen oikeaa nimeä). Tämä teksti menee samaan sarjaan kuin aikanaan 1960 -luvulla eräs amerikkalainen komedienne Lucille Ball luetteli tv-sarjassaan työvälineitä ja totesi niiden olevan "vasara, vekotin ja vehje". Tuon lauseen muistaminen kertoo varmaan jotain huumorintajustani, joka näyttää kalahtaneen omaan nilkkaanikin kaikesta päätellen. Kuka muu muistaa?

Sommittelua ja kokoamista varten pitää kankaita levittää laajemmalle alueelle. Siksi on hyvä, jos on lähellä sänky tai vapaata lattiapintaa, johon levittää työ.  Voi sitten arvioida paremmin miltä näyttää ja miten jatkaa sommittelua. Varsinkin lattiaa tarvitsen yleensä siinä vaiheessa, kun valmiit isot kankaat ja niiden väliin tuleva vanu kiinnitetään toisiinsa. Yleensä kodeissa ei ole isoja ja tyhjiä tasoja (paitsi tietysti vauvanpeittoihin riittää keittiön pöytä työtasoksi), joten sekin on hyvä miettiä miten työskentelee. Monissa kodeissa on nykyisin saarekkeita, joten ehkäpä niitäkin voi tilapäisesti käyttää. Eikös ole sellainen sanonta, että "kyllä konsti keinot keksii".

Tikkaaminen ja viimeistelytyöt

Sitten, kun vanu on ommeltu kiinni päälle ja alle tulevaan kankaaseen ja käännetty peitoksi (vanu jää siis väliin enkä edes yritä selittää tätä vaihetta enempää), on aika tehdä lopputöitä. Tilkkupeiton tekemisessä tärkeä vaihe on tikkaaminen. Se on minun ajatuksissa eräänlaista sommittelua sekin. Pitää päättää mitkä kuviot tikataan niin, että toisella puolella peittoa kuvio näyttää siedettävältä. Tässä vaiheessa en aseta itselleni liikaa tavoitteita, sillä mitä isompi peitto, sen varmemmin kuviot ei kohtaa täydellisesti, eikä aina edes kohtuullisesti. Nyt piti purkaa aika monta kertaa molempien tikkauksia. Silti ajattelen, että tämä ei ole niin vakavaa ja tuskin kukaan tulee moittimaan, kun en saa täydellistä aikaiseksi. Semmoista krouvimpaa jälkeä tulee pakostakin. Niin ja sydämiä voi aina tikata ainakin pikkulasten peittoihin.

Tikkauksen jälkeen on vielä jäljellä päättelytöitä ja silittämistä. Nimittäin jos aiemmassa vaiheessa ei ole tullut pääteltyä kaikkia "miljoonia" ompelulankoja, viimeistään ainakin osan joutuu tässä vaiheessa päättelemään. Sitten vielä kerran on edessä silittämistä. Silittämistä tehdään käytännössä koko ajan ihan ensimmäisistä kankaisen leikkaamishetkistä viimeiseen hetkeen, kun on päättänyt, että nyt on työ valmis.

Nyt on tilkkupeitot toimitettu lapsille. Heitin ne rennosti huoneisiin keskellä syntymäpäivän juhlintaa. Mies piti hetken niitä pystyssä, jotta sain kuviot kuvattua talteen. Sitten vain käyttöön. Ja, kiinostaisiko tietää, minne joutui neito M:n ihan ensimmäinen vauvana ristäislahjaksi tehty peitto? Sehän on tietysti nukkejen peitto nykyisin.


Hauskoja harrastuksen hetkiä sinullekin, oli se mitä tahansa. Jos kiinnostuit tilkkutöistä, luulenpa että monilla ainakin isommilla paikkakunnilla on sopivia kursseja. Aina kannattaa kysyä onko vapaita paikkoja. Mukaansa tempaava harrastus tämäkin.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?