Old is the new black - mustaa valkoisella
Palaan tässä kirjoituksessa teemaan, josta kesällä jo kirjoitinkin. Naisten pukeutumisesta ja mitä ikä tekee sille - vai tekeekö?
Lienee niin, että me omaksumme tavan pukeutua eli koota vaatteita päällemme kukin tyylillämme ja tavallamme, mikä on monien asioiden summana. Koti voi siihen vaikuttaa, elämäntilanne, elämäntapa, työ tai työttömyys. Pukeutuminen muuttuu myös iän myötä. Ilman muuta, mutta ... siitä lisää!
Palaan takaisin otsikkooni, mustaan ja mustaan valkoisella, joka on teemana pyörinyt mielessäni siitä lähtien, kun näin viime kesänä ihastuttavan kuvan muutamasta jo varsin iäkkäästä rouvasta, jolla oli kuvissa näkyvä vaate printillä Old is the new black! Usein kuulee sanottavan, että harmaa on uusi musta tai sininen on uusi musta, mutta ikääntyminen on uusi musta säväytti ajatuksena todella.
Madame Coco Chanel on mielessäni henkilö, joka loi niin sanotun pikkumustan, The new black. Pikkumustahan käy ihan kaikkiin tilanteisiin ja toden totta kerran hankittu pikkumusta voi olla käyttökelpoinen vaate vuosikausia menettämättä viehätystään. Tähän on tosin pakko lisätä se, että ihan käytännössä useat meistä joutuvat toteamaan vuosien ja kilojen tehneen tehtävänsä ja ihan pakko on uusikin hankkia. Pikkumusta on siis symboli ajattomuudesta ja jonkinlaisesta iättömyydestä ainakin omassa mielessäni. Trendit sitten ovat tuoneet kielenkäyttöön harmaan tai sinisen uudeksi mustaksi.
Nyt siis ikääntyminen on uusi musta. Hauskaa! On todella hienoa, että tälläkin tavoin tuodaan erilaista näkökulmaa ajatteluun ikääntymisestä. Tälle tytölle sopii mainiosti nostaa ikääntyminen jonkinlaiselle aallonharjalle ja myönnän vallan auliisti, että ikääntyminen on ilman muuta ajatuksissa yhä useammin sitä myötä, kun päivät ja vuodet kuluvat. Eikö vain useimmista meistä tunnukin siltä, että aika kuluu koko ajan nopeammin mitä vanhempi on. Tähän voisin jatkeeksi lisätä monta makeaa ajatuksenpolkua ja juttua, mutta jätän ne johonkin toiseen kirjoitukseen. Tässä pysyn mieluusti pukeutumisen parissa.
Luin tuossa syksyllä mielenkiintoisen artikkelin, jonka löysin googlettamalla esille New York Timesin Sunday Review`n. Artikkeli on otsikoitu Don`t Dress Your Age, kirjoittanut Julia Baird. Menemättä yksityiskohtiin artikkeli on jälleen mainio riemuvoitto meille naisille siitä, että pukeudu omana itsenäsi sellaisena kuin haluat olla, mutta älä ala pukeutua iän vaatimalla tavalla. Hieno juttu, sillä tosiaankin on tosi hyvä, että me kaikki voimme käyttää kenkinä sneakereita, pukeutua vähän revittyihin farkkuihin, nahkatakkeihin jne, jos ne meille sopivat ja niissä viihdymme ja silti voimme olla (katu)uskottavia :) oli ikä mikä tahansa. Tai yksinkertaisesti pukeudutaan pikkumustaan tai mustavalkoiseen, jos siltä tuntuu.
Kauniiksi lopuksi tiedoksi vain, että tulin tosiaan hankkineeksi itselleni tuon mainion Old is the new black -paidan! Se on ihana ja siinä on mustaa valkoisella. Ja päälle sen puen ihan varmasti sitten, kun siltä tuntuu.
Elämähän ei ole mustavalkoista, vaikka pukeutuminen voi ollakin. Elämä on täynnä toinen toistaan loisteliaampia värejä, nautitaan niistä at any age!
Lienee niin, että me omaksumme tavan pukeutua eli koota vaatteita päällemme kukin tyylillämme ja tavallamme, mikä on monien asioiden summana. Koti voi siihen vaikuttaa, elämäntilanne, elämäntapa, työ tai työttömyys. Pukeutuminen muuttuu myös iän myötä. Ilman muuta, mutta ... siitä lisää!
Palaan takaisin otsikkooni, mustaan ja mustaan valkoisella, joka on teemana pyörinyt mielessäni siitä lähtien, kun näin viime kesänä ihastuttavan kuvan muutamasta jo varsin iäkkäästä rouvasta, jolla oli kuvissa näkyvä vaate printillä Old is the new black! Usein kuulee sanottavan, että harmaa on uusi musta tai sininen on uusi musta, mutta ikääntyminen on uusi musta säväytti ajatuksena todella.
Madame Coco Chanel on mielessäni henkilö, joka loi niin sanotun pikkumustan, The new black. Pikkumustahan käy ihan kaikkiin tilanteisiin ja toden totta kerran hankittu pikkumusta voi olla käyttökelpoinen vaate vuosikausia menettämättä viehätystään. Tähän on tosin pakko lisätä se, että ihan käytännössä useat meistä joutuvat toteamaan vuosien ja kilojen tehneen tehtävänsä ja ihan pakko on uusikin hankkia. Pikkumusta on siis symboli ajattomuudesta ja jonkinlaisesta iättömyydestä ainakin omassa mielessäni. Trendit sitten ovat tuoneet kielenkäyttöön harmaan tai sinisen uudeksi mustaksi.
Nyt siis ikääntyminen on uusi musta. Hauskaa! On todella hienoa, että tälläkin tavoin tuodaan erilaista näkökulmaa ajatteluun ikääntymisestä. Tälle tytölle sopii mainiosti nostaa ikääntyminen jonkinlaiselle aallonharjalle ja myönnän vallan auliisti, että ikääntyminen on ilman muuta ajatuksissa yhä useammin sitä myötä, kun päivät ja vuodet kuluvat. Eikö vain useimmista meistä tunnukin siltä, että aika kuluu koko ajan nopeammin mitä vanhempi on. Tähän voisin jatkeeksi lisätä monta makeaa ajatuksenpolkua ja juttua, mutta jätän ne johonkin toiseen kirjoitukseen. Tässä pysyn mieluusti pukeutumisen parissa.
Luin tuossa syksyllä mielenkiintoisen artikkelin, jonka löysin googlettamalla esille New York Timesin Sunday Review`n. Artikkeli on otsikoitu Don`t Dress Your Age, kirjoittanut Julia Baird. Menemättä yksityiskohtiin artikkeli on jälleen mainio riemuvoitto meille naisille siitä, että pukeudu omana itsenäsi sellaisena kuin haluat olla, mutta älä ala pukeutua iän vaatimalla tavalla. Hieno juttu, sillä tosiaankin on tosi hyvä, että me kaikki voimme käyttää kenkinä sneakereita, pukeutua vähän revittyihin farkkuihin, nahkatakkeihin jne, jos ne meille sopivat ja niissä viihdymme ja silti voimme olla (katu)uskottavia :) oli ikä mikä tahansa. Tai yksinkertaisesti pukeudutaan pikkumustaan tai mustavalkoiseen, jos siltä tuntuu.
Kauniiksi lopuksi tiedoksi vain, että tulin tosiaan hankkineeksi itselleni tuon mainion Old is the new black -paidan! Se on ihana ja siinä on mustaa valkoisella. Ja päälle sen puen ihan varmasti sitten, kun siltä tuntuu.
Elämähän ei ole mustavalkoista, vaikka pukeutuminen voi ollakin. Elämä on täynnä toinen toistaan loisteliaampia värejä, nautitaan niistä at any age!
Kommentit
Lähetä kommentti