Absolutely Fabulous - or not?
Rohkenen väittää, että naisella sitä vasta valinnan paikkoja on elämänsä eri vaiheissa - siis sen suhteen mitä sitä laittaisi päälle. Kyllä meillä kotona on usein aamuisin sellainen hupaisa hetki, kun mies vain ottaa paidan päälleen ja housut jalkaansa ja minä tyttö tuijotan vaatekaappia...
Tämän blogikirjoituksen ja kesäisten kirjoitusaiheiden miettimisen tuloksena päädyin tällä kertaa viivähtämään hetken vaatteiden tai pikemminkin kenkien parissa. On tullut mietittyä hieman mikähän on ikään sopivaa ja toisaalta onko sellaista tarpeen miettiäkään. Onkohan niin, että ikäkriisi on meneillään, siis naisellahan sellaisia tuppaa tulemaan ainakin uuden vuosikymmenen taittuminen jälkeen. Puhun nyt vain omasta puolestani, ymmärrättehän.
Ehkä yksi kimmoke tämän teeman pohtimiseen oli seuraava tilanne: Olin keväällä Helsingissä lentokentällä odottamassa lentoani ja "piipahdin" naistenvaatteita myyvään liikkeeseen, koska eihän sitä voi tietää milloin eteen tulee juuri sellaista, jota on aina tarvinnut ;)
Yhtäkkiä vierestäni kuulin nuoren naisen sanovan ehkäpä äidilleen; minua sitten ottaa päähän tommoset kuusikymppiset, jotka puhuu että on niin sikasiistiä... Ja jotain vastaavaa. Huomasin lähettyvillä pari naista, jotka eivät oman arvioni mukaan olleet 60 something tai mistäpä minä sen tiedän, heidän ikäänsä, mutta heitä tuo nainen tarkoitti. Sillä hetkellä, kun tajusin mitä kuulin nuoren naisen suusta, mykistyin täysin. Tosin olinhan sivullinen ja asiahan ei minulle mitenkään kuulunut, mutta kuitenkin... Patsy tai Edna olisi kyllä saattanut lohkaista jotain nasevaa.
Absolutely Fabulous elokuva tulee ensi-iltaan elokuussa, mikä on aivan riemastuttavaa tällaiselle seitsemänkymmentäluvun nuorelle aikuiselle. On itsekin nähty hippiaika, pukeuduttu maksimekkoon, mutta ei todellakaan mitään sen hurjempaa. On aivan hulvatonta ajatella ja nähdä pitkästä aikaa Patsyn ja Ednan pukeutumisen kimmokkeita ja niitä juttuja - olisikohan heilläkin ikäkriisiä? Nyt jo hykerryttää niin mukavasti. Tietysti jälleen on montaa mieltä siitä, mitä hauskaa on kahden sixty something rouvan kohelluksessa ja kostyymissa? Selvyyden vuoksi totean hetimiten, että en ole jäänyt kaipaamaan nuoruutta enkä tosin muutakaan aikakautta erityisesti. Muistan nuoruudestani sen kuinka tuntui hyvältä ajatella, että elämä on edessä eikä voi tietää mitä kaikkea on tulossa ja moni asia on mahdollista.
Naisilla, en tiedä miehistä sen enempää kuin puolison ja kahden pojan elämän seuraamisen verran, on taipumus käyttää samantyyppisiä kenkiä johtuen yksinkertaisesti jalan asettamista vaatimuksista kuten koron korkeus ja vaatteista sekä elämän- tai työtilanteesta. Nyt sitten viimein asiaan eli kesäkenkämieltymysten muutokseen. Siihenkin liittyy muutos työstä lomaan. Töissä tulee käytettyä lähinnä balleriinoja tai vastaavia ja jos oikein tuntuu siltä, korkokenkäkin käy. Olen nimittäin ollut aivan ihastunut jo muutaman vuoden ajan erilaisiin tennareihin, siis yleisnimitys kuvassa näkyville kengille. Tänä vuonna ostin valkoiset Supergat, aiemmin hankkimien beesien lisäksi. Niiden hankkiminen kulki aika tuttua rataa. Olin käymässä Pääkaupungissa, jossa sen ison tavaratalon, joka siis aivan käsittämättömän virhearvion jälkeen lopettaa Oulun liikkeen ja nimeä en siitä syystä ääneen sano enkä kirjoita, siis kenkäosastolla ajattelin ostaa alennusmyynnistä nuo valkoiset onnistumatta. Koot olivat sitten loppuneet, kuten usein käy, kun jotain tiettyä kenkäparia etsii.
Kotona menin sitten parhaaseen putiikkiin ikinä nimeltään Privaatti siinä hotelli Arinan sisäänkäyntiä vastapäätä, jos satutte käymään Oulussa tai ette kyseisessä liikkeessä ole aiemmin käyneet. Privaatista sitten kaksivaiheinen prosessin jälkeen (ensin olin päätymässä sittenkin sinisiin) ostin nuo valkoiset - ja alennusmyyntikin oli. Kuten kuvista näkyy ihan olen ollut hulvaton ja yhdistänyt ne milloin mihinkin mekkoon. Absolutely Fabulous or not, mutta hyvältä on tuntunut tällainen yhdistely näin kesällä.
Sitten nuo harmaat Converseni. Ne ovat minun makuuni paremminkin kesähousukengät. Ne tuli hankittua joitakin vuosia sitten. Luin ihastuttavan Ines de la Fressangen kirjaa Parisian Chic ja Ines on sitä mieltä, että Converset kuuluvat aidon pariisittaren kenkäkaappiin ja käyttöön, ei kirjoittanut tosin suomalaisista mitään. Rakastan Ranskaa, sen pikkukaupunkeja, kuten Compiegnea, jossa olen lukuisia kertoja käynyt ja tietysti Pariisia ja olen vallan ihastunut ranskalaisuuteen. Nuoren maalaistyttönä jo luin Elleä ja ranskaksi, koska muilla kielillä ei kyseistä lehteä ollut saatavilla Suomessa. Auttoikohan tuo jotain kielen oppimiseen, sopii miettiä. Mutta kait sitten tuli omaksuttua sitä myöten jotain elämyksiä itsellekin näihin ranskalaisiin tyyliseikkoihin, mene ja tiedä.
Tässä jutussa vielä on mainittava täydellinen ranskalaisen muodin luoja eli Coco Chanel. Nainen, jonka elämäntarina on vailla vertaistaan ja joka asui jonkin aikaa - arvaatekohan missä?? Compiegnessa! Kerran olen käynyt kyseisessä talossa, joka oli muuten jossain mitättömässä tilapäiskäytössä, ja käveleskellyt useammin siinä ympärillä olevassa puistikossa ja kuvitellut mielessäni niitä tapahtumia, joita kuvattiin joitakin vuosia tulleissa Coco Chanelin elämänkerta kuvaavissa elokuvissa. Elokuvia oli kaksi ja niistä ehdoton suosikkini on Coco avant Chanel, pääosassa täydellinen Audrey Tautou. Tässä elokuvassa on myös mielestäni ehkä hienoin pariisilainen näkymä ja hetki kuvattuna, kun Coco yhdessä Boy Capelin kanssa ajaa autolla yöllä tyhjällä Champs Élyséellä, taianomaista.
Absolutely Fabulous tai Très chic tai jotain muuta, ihan tavallista... ainutkertaista elämää ja nautinnollista elokuuta kaikille!
Tämän blogikirjoituksen ja kesäisten kirjoitusaiheiden miettimisen tuloksena päädyin tällä kertaa viivähtämään hetken vaatteiden tai pikemminkin kenkien parissa. On tullut mietittyä hieman mikähän on ikään sopivaa ja toisaalta onko sellaista tarpeen miettiäkään. Onkohan niin, että ikäkriisi on meneillään, siis naisellahan sellaisia tuppaa tulemaan ainakin uuden vuosikymmenen taittuminen jälkeen. Puhun nyt vain omasta puolestani, ymmärrättehän.
Yhtäkkiä vierestäni kuulin nuoren naisen sanovan ehkäpä äidilleen; minua sitten ottaa päähän tommoset kuusikymppiset, jotka puhuu että on niin sikasiistiä... Ja jotain vastaavaa. Huomasin lähettyvillä pari naista, jotka eivät oman arvioni mukaan olleet 60 something tai mistäpä minä sen tiedän, heidän ikäänsä, mutta heitä tuo nainen tarkoitti. Sillä hetkellä, kun tajusin mitä kuulin nuoren naisen suusta, mykistyin täysin. Tosin olinhan sivullinen ja asiahan ei minulle mitenkään kuulunut, mutta kuitenkin... Patsy tai Edna olisi kyllä saattanut lohkaista jotain nasevaa.
Absolutely Fabulous elokuva tulee ensi-iltaan elokuussa, mikä on aivan riemastuttavaa tällaiselle seitsemänkymmentäluvun nuorelle aikuiselle. On itsekin nähty hippiaika, pukeuduttu maksimekkoon, mutta ei todellakaan mitään sen hurjempaa. On aivan hulvatonta ajatella ja nähdä pitkästä aikaa Patsyn ja Ednan pukeutumisen kimmokkeita ja niitä juttuja - olisikohan heilläkin ikäkriisiä? Nyt jo hykerryttää niin mukavasti. Tietysti jälleen on montaa mieltä siitä, mitä hauskaa on kahden sixty something rouvan kohelluksessa ja kostyymissa? Selvyyden vuoksi totean hetimiten, että en ole jäänyt kaipaamaan nuoruutta enkä tosin muutakaan aikakautta erityisesti. Muistan nuoruudestani sen kuinka tuntui hyvältä ajatella, että elämä on edessä eikä voi tietää mitä kaikkea on tulossa ja moni asia on mahdollista.
Naisilla, en tiedä miehistä sen enempää kuin puolison ja kahden pojan elämän seuraamisen verran, on taipumus käyttää samantyyppisiä kenkiä johtuen yksinkertaisesti jalan asettamista vaatimuksista kuten koron korkeus ja vaatteista sekä elämän- tai työtilanteesta. Nyt sitten viimein asiaan eli kesäkenkämieltymysten muutokseen. Siihenkin liittyy muutos työstä lomaan. Töissä tulee käytettyä lähinnä balleriinoja tai vastaavia ja jos oikein tuntuu siltä, korkokenkäkin käy. Olen nimittäin ollut aivan ihastunut jo muutaman vuoden ajan erilaisiin tennareihin, siis yleisnimitys kuvassa näkyville kengille. Tänä vuonna ostin valkoiset Supergat, aiemmin hankkimien beesien lisäksi. Niiden hankkiminen kulki aika tuttua rataa. Olin käymässä Pääkaupungissa, jossa sen ison tavaratalon, joka siis aivan käsittämättömän virhearvion jälkeen lopettaa Oulun liikkeen ja nimeä en siitä syystä ääneen sano enkä kirjoita, siis kenkäosastolla ajattelin ostaa alennusmyynnistä nuo valkoiset onnistumatta. Koot olivat sitten loppuneet, kuten usein käy, kun jotain tiettyä kenkäparia etsii.
Kotona menin sitten parhaaseen putiikkiin ikinä nimeltään Privaatti siinä hotelli Arinan sisäänkäyntiä vastapäätä, jos satutte käymään Oulussa tai ette kyseisessä liikkeessä ole aiemmin käyneet. Privaatista sitten kaksivaiheinen prosessin jälkeen (ensin olin päätymässä sittenkin sinisiin) ostin nuo valkoiset - ja alennusmyyntikin oli. Kuten kuvista näkyy ihan olen ollut hulvaton ja yhdistänyt ne milloin mihinkin mekkoon. Absolutely Fabulous or not, mutta hyvältä on tuntunut tällainen yhdistely näin kesällä.
Sitten nuo harmaat Converseni. Ne ovat minun makuuni paremminkin kesähousukengät. Ne tuli hankittua joitakin vuosia sitten. Luin ihastuttavan Ines de la Fressangen kirjaa Parisian Chic ja Ines on sitä mieltä, että Converset kuuluvat aidon pariisittaren kenkäkaappiin ja käyttöön, ei kirjoittanut tosin suomalaisista mitään. Rakastan Ranskaa, sen pikkukaupunkeja, kuten Compiegnea, jossa olen lukuisia kertoja käynyt ja tietysti Pariisia ja olen vallan ihastunut ranskalaisuuteen. Nuoren maalaistyttönä jo luin Elleä ja ranskaksi, koska muilla kielillä ei kyseistä lehteä ollut saatavilla Suomessa. Auttoikohan tuo jotain kielen oppimiseen, sopii miettiä. Mutta kait sitten tuli omaksuttua sitä myöten jotain elämyksiä itsellekin näihin ranskalaisiin tyyliseikkoihin, mene ja tiedä.
Tässä jutussa vielä on mainittava täydellinen ranskalaisen muodin luoja eli Coco Chanel. Nainen, jonka elämäntarina on vailla vertaistaan ja joka asui jonkin aikaa - arvaatekohan missä?? Compiegnessa! Kerran olen käynyt kyseisessä talossa, joka oli muuten jossain mitättömässä tilapäiskäytössä, ja käveleskellyt useammin siinä ympärillä olevassa puistikossa ja kuvitellut mielessäni niitä tapahtumia, joita kuvattiin joitakin vuosia tulleissa Coco Chanelin elämänkerta kuvaavissa elokuvissa. Elokuvia oli kaksi ja niistä ehdoton suosikkini on Coco avant Chanel, pääosassa täydellinen Audrey Tautou. Tässä elokuvassa on myös mielestäni ehkä hienoin pariisilainen näkymä ja hetki kuvattuna, kun Coco yhdessä Boy Capelin kanssa ajaa autolla yöllä tyhjällä Champs Élyséellä, taianomaista.
Absolutely Fabulous tai Très chic tai jotain muuta, ihan tavallista... ainutkertaista elämää ja nautinnollista elokuuta kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti