Kesä - muistoja lupiineista laivakoiraan, laivakoirasta lapsosiin

Suomessahan on yleensä :) kolme kesäkuukautta; kesä-, heinä- ja elokuu. Nyt, kun elokuu on ihan lopuillaan, eiköhän ole aika sanoa au revoir kesälle eli tavataan ensi vuonna.

Kesät ovat niin erilaisia vuosittain, ei johdu pelkästään säätilasta, vaan siitä mitä kaikkea kesään mahtuukaan. Onko jotain tapahtumia, perhejuhlia, muita asioita, joita niin kovin odottaa. Tänä vuonna oli niin monenlaista kesän aikana, että kiitolisuutta saa tuntea kaikesta siitä mitä tapahtui.

Tässä muutama ajatus teemalla lupiineista laivakoiraan, laivakoirasta lapsosiin. Aloitan siis lupiineista. Niin paljon kuin niitä moititaankin, ovat ne olleet minulle jotenkin niin sykähdyttävä näky etelämpänä tätä pitkää Suomen maata.
Tänä vuonna lupiinien kukinnan aikaan ajoimme edestakaisin nelostietä Oulusta Helsinkiin ja nyt sitten jaan kuvan tienpenkoista kyseisen pääväylän varrelta. Varsinkin palatessamme kesän ensimmäiseltä Helsingin reissulta, oli niin ikimuistoista, kun tyttärenpoika oli juuri syntynyt ja kiiruhdimme kotiin päin häntä tapaamaan. Tämän lapsen syntymä sattui mainiosti Yhdysvaltain kansallispäivään, jota vietimme yhdessä amerikkalaisten perheystävien kanssa. Päivä ei tule unohtumaan.

Heinäkuuhun mahtui myös yksi aikuisten retki ystäväpariskuntien kanssa Pohjanlahden perukalla Iin alueella olevaan Röytän saareen. Matka oli suunniteltu jo keväällä ja kovasti sitä odotimme. Matkaan lähdimme ystävien veneellä ja juuri sillä hetkellä, kun moottori käynnistyi ja lähdimme rannasta, saimme kaivatun tekstiviestin, jossa saimme tietää, että pojanpoika oli syntynyt Helsingissä. Ei tarvitse mainita, vaikka kumminkin totean, että kyllä tästä matkasta ja kyseisestä päivästä tuli ikimuistoinen myös näistä perhesyistä. Tämä päivä on myös niitä unohtumattomia.

Aikuisten retkeen kuuluu ihan samoja elementtejä kuin mihin muuhunkin retkeilyyn; ulkoilua, saunomista, hyvää ruokaa ja juomaa. Kiitollinen saa olla hyvistä ystävistä ja tällaisista mahdollisuuksista yhdessäoloon. Tämän retken loppuvaiheessa siinä paluumatkaa odotellessa kohtasimme sitten aivan ihastuttavan näyn, kun eräällä veneellä kökötti todellinen laivakoira. Niin hauska muisto kesästä myös tämäkin koirakuva.









Lomalta olen jo palannut töihin, mutta vielä on ollut elokuussa ohjelmassa perhejuhlia ja näitä pienimpiä vauvoja ja isompia jo neljä ja kohta kaksi vuotiaita lastenlapsia olen saanut hoitaa ja hellitellä. On se niin mukavaa siirtyä syksyyn tällaisen kesän jälkeen. Pidemmän postaustauon jälkeen lupailen tässä, että päivityksiä tulee toivoakseni vähintään aiempaan tahtiin. Siihen saakka, nauttikaahan loppukesän tunnelmista! 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ranskalaista luumupiirakkaa itsenäisyyspäivän kahvihetkessä - tällä kertaa ohje myös gluteenittomana piirakkana

Hiusten värinä harmaa - miten minusta tuli harmaahiuksinen

Onko 70 uusi 50 - ja miltä nyt tuntuu?